perjantai 9. syyskuuta 2011

Strategiaa ja kasvua vai strategista kasvua vai sata tragediaa ;)

Pimeät, liian pimeät, kylmät ja synkät syysillat ovat tuoneet tullessaan jotain hyvääkin, nimittäin partioinnostuksen. Sellaisen fiiliksen, et nytkö oikeasti kääritään hihat ja aletaan toimimaan, tosissaan.

Oon hahmotellut päässäni (välillä tuntuu, että lähes päissäni, niin paljon univelkaa aika-ajoin on taas kertynyt, ihanaa tää lapsiperhe-arki, en aina suosittele!) vaikka mitä ja jotain jopa saanut paperille ja ehkä jopa sparrattua joitakin asioita joidenkin tyyppien kanssa.

Päällimmäisenä on ehkä käväissyt mielessäni piirin toimintasuunnitelmaa kootessani piirimme Strategia 2020. Toiminnan laatu, Kasvu, Brändi, Yhteiskunta ja Piiri, siinä on ne viisi juttua (joiden alla toki on monia tarkentavia otsikoita), joihin meidän pitäisi panostaa ja joiden pitäisi olla meidän suuntaviivoja. Ja joihin piirin ryhmät, jaostot ja toimikunnat ovat upeasti sitoutuneet suunnitelmissaan!!

Jos haluat, voit tsekata strategian kokomaisuudessaan vielä täältä:http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/system/files/Sivu/181/lsp_toimintasuunnitelma_2011e_pdf_4d8c44fc79.pdf. Olemme piirin kokouksessa strategian hyväksyneet ja sen pohjana on toiminut keskusjärjestön strategia, jota olemme olleet aktiivisesti kommentoimassa.
Viime päivinä olen miettinyt erityisen paljon tuota osaa, Kasvu.
Ja ehkä nimenomaan L-SP:n näkökulmasta, okei ihan pikkuisen sivuten myös koko SP:n kenttää ;)

Viime kasvu-kirjoitukseni kirvoitti runsasta keskustelua mm. siitä, havitellaanko kasvua siksi, että piirihallitus saisi mässäillä tuloilla tai hehkuttaa suuruuttaan, silloin jo vakuutin, ettei tästä ole kyse, ja nyt uskalsin taas "sohaista" aihetta.
Enää ei taida riittää kauniit puheet kasvun tarpeesta, ei ajatukset siitä, että "uusi" ohjelma lisää partiossaoloaikaa, ei luotto koulutettujen johtajien osaamiseen. Miksi?
Miksi samaan aikaan, kun ns. tuotteemme pitäisi olla kunnossa jäsenmäärämme lasku ei taitu?
Missä on vika? Mitä me teemme väärin?
Ihan tosi, kertokaa mulle!

Itse olen pähkäillyt seuraavia, aika kliseisiäkin syitä
1) Partio ei ole mediaseksikäs, oman lippukuntani tarpojatyttö sanoi, että hänen kaverinsa kysyivät häneltä "hä, vieläkö sä niinku oot partios, eiks se oo vähä sudari touhuu?"
2) Emme osaa myydä tuotettamme, partio on niin monimutkainen, upea ja hieno juttu! Mutat silti minä en ainakaan osannut uusien lasten vanhemmilel tyhjentävästi kertoa, MITÄ se partio sit oikein on. Joo, mä tiedän meidän tavoitteet, tiedän, MIKSI, mutta miten kiteytän, MITÄ?
3) Meillä ei ole aitoa tavoitetta kasvaa(?). Piirit odottaa "ihmettä" SP:ltä, LPK:t piiriltä ja kukaan ei oikeasti uskalla tarttua hommaan.
4) Ei ole resursseja. Ne LPK:t jotka eniten tarvitsisivat kasvua ovat juuri niitä, joilla ei ole siihen resursseja. Ensin tarvitaan aikuisia, sitten lapsia ja se kaikki vaatii töitä, erityisesti LPK:ssa, jossa jo viikkotoiminnan ja hallinnon pyörittäminen muutenkin on haastavaa

Tartun hiukan tähän resurssi-asiaan. Todellisuudessa itse uskon, älkää kivittäkö hengiltä, että tietynlainen "pakko kasvaa" on ainut keino kasvaa. On helpompaa vedota siihen, ettei meillä ole resursseja, kuin alkaa kivien alkta kaivaa niitä resursseja.
Mutta voiko yhtään LPK:aa pakottaa kasvamaan, no ei tietty, mutta rohkaista, kannustaa ja hiukan patistaa voi!

Muita ongelmia, joita Kasvussa pohdin, oli se, että alueet ja LPK:t tarvitsevat tosi erilaista tukea. Ja jotta kaikki saisivat oikeanlaista tukea vaaditaan hirmuisesti tyyppejä näitä tukemaan, ja niitä tyyppejä ei missään taas ole tarpeeksi.
Miksi? Miks me ei osata rekrytoida piiriin ihmisiä, tää on aika traagista!
Johtuuko se siitä, ettei jaostoihin osata hakeutua, ollaanko liian sisäänpäin kääntyneitä, onko piirinjohto niin syvältä, ettei haluta, eikö nuoria johtajia haluta "antaa piirille" (vaikka mistään muualtakaan niitä luottiksia ei tule) missä mättää?

Aika surumielisenä mietin sitä tosiasiaa, että kohta voi meillä(kin) olla edessä se, että täytyy alkaa karsia jostakin, ilman, että sitä halutaan tehdä. Ja tämä ei siltikään ole se kaikista suurin huolenaiheeni, idealisti kun edelleenkin olen, suurin huolenaiheeni on se, että jos tavoitettavuutemme laskee, laskee myös niiden lasten ja nuorten määrä, jotka ovat saaneet partioon jonkun kontaktin. Niiden, jotka ovat saaneet onnistumisen kokemuksia, oppineet uutta itsestään ja toisistaan, jotka ovat istuneet iltanuotiolla paistamassa tikkupullaa, jotka ovat kisailleet ja pitäneet hauskaa, jotka ovat kasvaneet aktiiviseksi yhteiskunnan jäseniksi, joista on tullut jotain suurta ja silloinkin he ovat muistaneet, miten partio muokkasi heitä.
Meillä ei ole oikeutta viedä tätä tulevaisuuden ja tämän päivän lapsilta ja nuorilta, eihän?
Meidän pitää siis oikeasti alkaa kasvaa, tavoittaa enemmän ja antaa enemmän elämyksiä!
Meidän pitää voittaa kasvun esteet, meillä pitäisi olla siihen kaikki avaimet, mutta onko meillä uskallusta.

Tiedän, että partiossa on tällä hetkellä paljon muutakin tärkeää, mutta jotenkin minut on parin viikon aikana vallannut sellainen ajatus, että ellemme havahdu ymmärtämään Kasvun tärkeyttä emme pääse keräämään hedelmiä monesta muustakaan asiasta.
Me tarvitaan kasvua ja sen pitää olla systemaattista, suunniteltua, alueen/lippukunnan tarpeisiin räätälöityä. NYT on kaikkien aika kääriä hihat ja alkaa toimia, kuka on messissä?

4 kommenttia:

  1. Tarvitaanko Suomen Partiolaisia - SP:tä?

    Mitä me saamme 50€:lla vuodessa? Vakuutuksen josta ei ole hyötyä. SP:n tärkein tehtävä pitäisi olla partion imagon pönkittäminen (kuten presidentti, ei mitään käytännön arvoa - vain naama) mutta järjestö ei ole siinä onnistunut. Partiotoiminta tapahtuu lippukunnissa, ei SP:ssä. Ilman lippukuntia ei ole olemassa partiota, ilman SP:tä on.

    Jos partiopiirille tulisi jokaiselta jäseneltään 50€ rahaa (10 000 x 50 € = 500 000 €), pystyisikö piiri auttamaan lippukuntia ongelmissaan tuolla rahalla paremmin kuin SP? Saataisiinko lippukuntien kuihtuminen ja kuoleminen aisoihin paremmin kuin tulevaisuuden odotukset näyttävät?

    Omassa pienessä mielessäni voisin näin kuvitella olevan.. ja sen myötä ehkä joidenkin hälytyskellojen pitäisi jossain soida? Tai saatanhan olla omaan tapaani väärässä taas.

    VastaaPoista
  2. No itselläni ei partioinnostus ole noussut vaan pikemminkin laskenut kesän huippuhienojen leirien jälkeen. Sudenpentulauman vetäminen maistuu puulta, lippukunnan johtaminen maistuu puulta, vaeltajien vetäminen maistuu puulta.

    1. Fakta vaan taitaa olla se, että partio ei ole se mediaseksikkäin harrastus miljoonia tienaavien joukkuelajiurheilijoiden keskellä. Jos harrastat jalkapalloa, niin on kuitenkin se promillen osien mahdollisuus päätyä ammattilaiseksi, kun partiossa sitä mahdollisuutta ei ole. Tälle asialle me emme vaan voi mitään.

    2. Meillä lpk on valinnut tietyn tien ja profiloi itseään tiettyyn toimintaan, vähän niin kuin merilippukunnat prassailevat veneillään. Meillä panostetaan ns. perinteiseen maapartiotoimintaan ja kaikki nykyiset hienot henkiset ja yhteiskunnalliset tavoitteet tulevat muun toiminnan ohessa. Vältämme ajatumasta samalle alueelle esim. koulujärjestelmän kanssa.

    3. kohtaan voisi yhdistää myös pari seuraavaa kappaletta. Jos ja kun kasvua tapahtuu, niin se tapahtuu lpk:ssa. Miksi lpk haluaisi antaa niitä vähäisiä nuoria johtajia piirille, jos niistä on muutenkin pulaa lippukunnassa? Tosiasia on kuitenkin se, että lpk tulee toimeen ilman piiriä tai sp:tä. Partiotoiminta ei Suomesta lopu jos piirt ja sp lakkaisivat olemasta. Jo nykyisellään piirit ja erityisesti SP pyörittävät toimintaa liikaa oman itsensä ympärillä...organisaatio toimii vain organisaation vuoksi.
    Se, että niitä nuoria vähäisiä johtajia rekrytoidaan piiriin ja sitä kautta ovat pääsääntöisesti pois lpk:n toiminnasta aiheuttaa korkeintaan nollasumman lippukuntien mahdollisuudessa toteuttaa kasvua. En kiellä, etteikö piiriin tarvita toimijoita ja luottikisia, mutta kyllä ne henkilöt ovat useimmiten pois niistä lippukunnista, jotka ovat tärkein tekijä partiokentässä.

    Totta lienee myös jaostojen sisäänpäin lämpeävyys (olen itse ollut jaostossa). Voi olla, että jaostot koostuvat ainakin osittain jo entuudestaan valmiista kavereista, joiden ns. sisäpiiriläppään on todella vaikea päästä mukaan. Lisäksi jaostojen toiminta (oma kokemus) on varsin tehotonta ja jaostojen kokoukset nimenomaan kaveriporukan yksi ylimääärinen juorujenjako mahdollisuus. Kokoukset venyy ja paukkuu, asioita käsitellään vähän niin meneehän siihen into.

    4. kohta tulikin jo tuossa kolmosessa, eli miten lippukunnan jossa pelkän hallinnon ja jonkunnäkösen toiminnan pyörittäminen vaatii kaikilta johtajilta venymiskykyä kestää sen, että tulee piiri, joka koittaa rekrytä sieltä vaikkapa vaan sen yhdenkin johtajan piirin pestiin? Pahimmassa tapauksessa tällaisella siirrolla on usean vuoden seuraukset.

    Meillä lippukunnassa on pidetty pääsääntönä jonkin aikaa, että yhtään ikaluokaa ei jätettäisi väliin, eli että joka vuosi otamme uuden sudarilauman. Yhdenkin vuoden väliin jättämisellä on mahdollisia seurauksia ensin parin seuraavan vuoden rekrytointiin ja pidemmällä välillä aina yli 10 vuoden päässä odottavaan johtajatilanteeseen. Kaikilla ei aina tietenkään ole mahdollista ottaa uutta laumaa, se on ymmärrettävää. Asia pitää vaan pystyä korjaamaan seuraavana vuonna entistä aktiivisempana rekrytointina.

    En ole tästä kasvun välttämättömyydestä ihan samoilla linjoilla vaikka väittäisin olevani partioidealisti parhaimmasta/pahimmasta päästä. Olishan se tietty hienoa, että kasvua tulisi ja jäsenmäärä huitelisi lähempänä 100 000.
    Me emmme kuitenkaan ole niitä, jotka etusiajssa olisivat viemässä nykynuorilta tämän huiman harratsuksen kokemukset, päinvastoin. Me voimme toki vaikuttaa lapsiin, jotta he haluaisivat partioon, mutta tärkeämpää on vaikuttaa lasten vanhempiin ja saada heidät uskomaan partiotoiminna hyötyihin ja hyvyyteen. Loppuenlopuksi vanhemmat päättävät viimekädessä lastensa harratukset aina pitkälle teini-ikään asti.

    Väsyneen lippukunnanjohtajan mietteitä lauantaiyönä.

    VastaaPoista
  3. Mikolle ensin kommentoin;
    SP ei toki saa sitä 50€:a. Siinä on jokataouksessa piirin osaa 13,50 e ja ilmeisesti myös LPK:n omaa maksua, jos jäsenmaksu on sen 50€.

    Keskustelua on hyvä herättää!
    Mä jäin miettimään, kuka sitten hoitaisi ja valvoisi sitä, että toimintapartiopiireissä on partiotoimintaa, saisiko piiri hoidettua keskusjärjestön tehtäviä? Ainakana kaikki nykyiset piirit eivät saisi!

    Väsyneelle lippukunnanjohtajalle:
    Sinulla on hirmusiesti hyviä pointteja! Painan mieleeni ihan jokaisen!
    Lähetän sulle virtuaalisesti kovasti voimaa, olet se arjen sankari, joka joutuu ilmeisestikin liian koville!
    Tsemppiä himruisesti, toivottavasti saamme sinunkin lippukuntaasi lisää aikuisia vastuunkantajia!

    VastaaPoista
  4. Kyllä järjestö ja piiri tarvitaan, mutta vain lpk:ia varten.
    Nykytilanteeseen vaikuttaa eniten suuret muutokset, joita tehtiin niin paljon ja lyhyelle aikaa, että partio on kadottanut hetkeksi (viin toivon) sen miksi on olemassa.

    VastaaPoista