Aiemmassa tekstissäni toin esille huoleni siitä, saammeko luottiksia mukaan toimintaan ja pysyvätkö he mukana toiminnassa, jos mielipiteille, keskustelulle ja epäonnistumiselle ei ole tilaa.
Laajennetaanpa perspektiiviä hiukan.
Mikäli meillä ei ole luottiksia, meillä ei ole toimivaa, laadukasta partiotoimintaa.
Sitä määrää työtunteja, joita vapaaehtoiset luottamushenkilöt tekevät piireissä, keskusjärjestössä ja lippukuntien arjessa ei korvaa mikään.
Meidän on siis ihan tosissaan herättävä siihen, että:
1) pestien pitää olla ihmisen kokoisia, jotta niihin uskalletaan tarttua
2) pestejä pitää tuoda esille kaikkialla ja kaikille, jotta niihin on helppo tarttua, ei ns. "hyvä veli-touhua" (en väitä, että sitä olisi, mutta voisi olla..)
3) tietyllä tasolla pitää myös rehellisesti tuoda esiin ja tunnustaa se tosiasia, että luottiksia piirien ja keskusjärjestön tehtäviin ei kasva muualta, kuin lippukunnista. Totta kai lippukuntien arjen pyörittäminen on tärkeintä, mutta pitää uskaltaa myös sanoa ääneen, ja pitää esillä sitä, että luottiksia lippukunnista tarvitaan mahdollistamaan ja kantamaan vastuuta yhteisistä asioista. Se on meidän kaikkien vastuu.
4) yhdessä tekeminen pitää nostaa uudelleen sinne asteelle, kuin se on joskus ollut! Keskinäinen arvostus ja kunnioitus mukaan peliin kaikkialla :)
Tämäkään ei riitä, pitää myös huolehtia siitä, että kun luottiksia on, pitää heistä pitää huolta. Tapoja, keinoja ja tarpeita on vaikka kuinka, mutta listaanpa tähän nyt joitakuita, joita ainakin minä itse voisin tehokkaammin pitää esillä ja muistaa.
1) kiitä, kiitä, kiitä ja kiitä, kuka tahansa meistä voi kiittää toista, oikeasti!
2) tue, tue, kannusta ja kannusta (vaikka epäonnistuttaisiinkin)
3) anna vastuuta ja arvosta osaamista/asiantuntemusta
4) luo puitteet pestissä onnistumiselle
5) luottiksella on oltava oikeus tehdä pestiään, luoda ja kehittää sitä. Saada realistiset mahdollisuudet toteuttaa itseään
6) ulkoisten tekijöiden tuki on tärkeää (toimihenkilöiden asiantuntemus/tuki)
7) kaikilla pitää olla mahdollisuus toimia luottiksena asuinpaikastaan riippumatta (kulut on korvattava, tämä lienee itsestään selvää)
8) ehkä tärkeimpänä, intoa EI saa lannistaa.
Pitää antaa aidosti vaikutusmahdollisuuksia, tilaa tehdä pestiään, oikeus tehdä päätöksiä omassa pestissään (sääntöjen rajoissa tietty).
Miksi pohdin tätä?
Viimeaikoina on kirjoiteltu paljon vapaaehtoistoiminnan merkityksestä yhteiskunnalle. Viimeksi tänään Ylen nettisivuilta luin artikkelin: "Suomi olisi pulassa ilman vapaaehtoistyötä".
Asian voi kääntää myös niin, että partiojärjestö Suomessa olisi pulassa ilman luottiksia (toki myös ilman toimihenkilöitä, lupaan kirjoittaa teidän panoksistanne myös :) )
Mutta oikeasti, motivoituneet ja innostuneet partioaatteen sisäistäneet luottikset ovat meidän tulevaisuutemme!
muoks. järjestöllä (otsikossa) tarkoitan nyt niin piirejä, kuin keskusjärjestöä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti