torstai 15. syyskuuta 2011

Miten me oikeasti tehdäänkään tätä partiota?

Vietin viime lauantaina upean päivän ihan mahtavien L-SP:n lippukunta- ja piiritoimijoiden kanssa piirimme Lippispäivässä.
Meitä oli paikalla noin 160 henkeä, saimme nauttia hyvistä ja monipuolisita koulutuksista, keskusteluista ja piirimessuista :)



Vitsit, se fiilis, se into ja halu tehdä partiota joka näillä tyypeillä oli!

Vaikka itse olen kokoajan toiminut lippukunnassani aktiivisena, paria vuotta lukuunottamatta, myös viikottaisessa toiminnassa (silloinkin olin tosi lpkj)en aina kaiken tämän hetkisen hallinnollisen "väännön" keskellä muista, kuinka mielettömän innokkaita, motivoituneita ja innostuneita tyyppejä meillä on lippukunnissa ja piirissä. Tyyppejä, jotka antavat kaikkensa ja enemmänkin.
Miten jo heidän läsnäolonsa saa minut luottamaan täysillä tähän liikkeeseen, sen menetelmän keinoihin ja päämäärään. Oikeesti, olin aivan täpinöissäni vielä sunnuntai-illallakin, täynnä tuoretta intoa ja tarmoa.

Lippispäivässä saimme Aleksin (piirinjohtajamme)ja Timon (projektiministerimme) kanssa osallistua mahtavien tyyppien kanssa ensin "partiomurheiden kaatopaikka"-tuokioon, jossa hämmästelin, aidosti hämmästelin, kuinka kypsästi ja asialliseti murheita tuotiin esille, kuinka yhdessä niitä pyrittiin ratkaisemaan. Ongelmat koettiin lippukunnasta tai lippukunnan kotikunnasta riippumatta tärkeiksi ja eri puolilta piiriä tulevat tyypit yrittivät aidosti opastaa, neuvoa ja herätellä näkemään vaihtoehtja, WAU!
Iltapäivällä pääsimme "piirinjohdon kyselytunti"-tuokioon, jossa hämmästyin uudestaan. Kukaan ei edes ajatellut teilaavansa meitä. Ei vaikka se ehkä oli jopa hiukan ajatus, ajattelin, että osa tulisi mentaliteetillä: "tule ja heitä piirinjohtoa tikalla", "kerro, mikä ei toimi", "avaudu", meuhaa, mitä vain".

Mutta sainkin kokea hyvän keskustelun lisäksi arvostusta ja huomiointia. Uskomatonta!
Ihmiset, jotka tekevät kaikkensa jo kasvattaakseen lapsia ja nuoria meidän arvoihimme jaksavat vielä innostaa, kannustaa ja motivoida meitä. Meitä, joiden pitäisi olla innostajia ja kannustajia. Meitä, joita voisi myös sättiä, joita voisi syyttää kaikesta "pahasta".
Mutta heillä oli mielestäni toisenlaiset tavat toimia, rakentavuus, kannustaminen ja mielipiteidemme arvostaminen (tai ehkä en vaan huomannut niitä nastoja tuolissani aamun mahtavien fiilsiten takia ;)).
Kotona kerroin tästä ja mulle todettiin, että eikös se partio toimi noin, eikös partion idea niinku oo tehdä yhdessä, arvostaa ja suvaita.

AIVAN!
Niinhän se tosiaan toimii, toimiihan... kaikkialla?

Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä tälläisen piirin johdossa kelpaa olla!
Piirin, jossa tärkeää ja raskastakin työtä tekevät lippukuntatoimijat jaksavat vielä innostaa ja kannustaa piirin johtoa.
Olen kiitollinen ja onnellinen.
Enkä nyt tarkoita, etteikö mulle saisi antaa myös negatiivista palautetta, tottakai saa, pitääkin antaa. En ilkeyttäni tai tahallani tee asioita huonosti tai typerästi, eli siis jatkossakin vaan antamaan palautetta ja soittamaan/laittamaan mailia ihan koska vaan.
Mutta tahdoin kertoa tämän siksi, että mulle tämä oli tosi innostavaa ja nyt jaksan sitten niitä ikäviäkin asioita paremmin!

Taas mietein, miten mahtavaa partio on ja ennen kaikkea, kuinka juuri tälläistä sen pitää olla. Toistensa tukemista (vaikeissakin) paikoissa, toistensa innostamista ja kannustamista, yhteistyötä kaikilla saroilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti