tiistai 20. marraskuuta 2012

Jäsenkokous -tunteiden vuoristorata


Tämä kirjoitus on  lähinnä omaa pohdintaani, ajatuksiani ja mutinaani. 
Koin vahvasti piirimme jäsenkokousdelegaation puheenjohtajana, että tämä kirjoitus pitää kirjoittaa, niin paljon asioilla nyt (myös L-SP:n näkökulmasta) spekuloidaan ja vaaditaan kannanottoa. 

Luulen, että valtaosa tämän blogin lukijoista on seurannut jäsenkokoustouhuja sosiaalisessa mediassa jo tätä ennen, jos kuitenkin olen epäselvä tai tämän jälkeen jää kysymyksiä, kysykää, kommentoikaa ja haastakaa! Oikeasti. 
Spekulaatioita ja tunteen purkauksia jokainen saa lukea facebookista vaikka kuinka, mutta koitan nyt hiukan vastata syytöksiin/väitteisiin, joita piirimme delegaatiota kohtaan on annettu ja samalla avata ajatuksiamme. Toivottavasti muut delegaattimme täydentävät/kommentoivat jos tulee lisättävää :)

Mitäs sitten oikein tapahtui? 
Kaikkea en tiedä. Tässä vilpitön näkemykseni siitä, miten jäsenkokoustouhut näyttäytyivät meille lounaissuomalaisille. Tämä näkemys ei varmasti ole koko totuus ja itsekin sitä joissain kohdissa "kaunistelin", sillä kukaan ei hyödy mitään siitä, että tarkoituksella revitään jotain rikki. 

Perjantaina saavuimme Kouvolaan
Olimme matkalla pitäneet delegaation kokouksen, jossa kävimme läpi sitä, mitä tuntemuksia toinen vaalitentti oli herättänyt. Mietimme sitä, kenen/keiden takana olisimme, mutta totesimme, että haluamme vielä katsoa lauantaisen vaalitentin ja mahdollisesti käydä keskustelua ehdokkaiden ja muiden delegaatioiden kanssa. Olimme valmistautuneet mielestäni kohtalaisen hyvin; seuranneet vaalitentit ja miettineetmeidän mielestä tärkeitä piirteitä/ominaisuuksia, jotka puheenjohtajistotriolla tulisi olla (ne löytyvät täältä: http://salkunpohjalta.blogspot.fi/2012/11/kouvola-oletko-valmis.html

Perjantai-lauantai välisenä yönä hiukan ennen kahta sain kuulla, että Harri Länsipuro on asettunut ehdolle puheenjohtajaksi. Koska olen tosi huono peittämään tunteitani/ajatuksiani ja koska mielestäni on reiluinta olla rehellinen etsin Harrin heti käsiini ja kerroin olevani pettynyt siihen, että hän tekee päätöksen/julkaisee sen hotellin baarissa yöllä yhden jälkeen, erityisesti siitä syystä, että hän on itse arvostellut kaksi vuotta sitten käytyjen IC-vaalien viimehetken ehdolle asettumisia (olin kyllä mielestäni silti ihan korrekti, ei hätää lounaissuomalaiset ;) ). Lisäksi mua kummastutti se, ettei piirimme kanssa vuosia yhteistyötä tehneen piirin johtaja informoinut minua ennakkoon asiasta. Pelattiinko mut pois keskusteluista, koska L-SP:llä oli ehdokkaita vaikka kuinka, vai siksi, että olen (nuori) nainen. En tiedä, oliko syy kumpikaan (tuskinpa), mutta niitä mietin pitkään.

Lauantai - tunteiden vuoristorata
Seuraavana aamuna informoin delegaatiotamme muuttuneesta tilanteesta (osa asian oli facebookista bongannutkin). Harrinkin kanssa keskustelimme lauantaiaamuna ja Harri pahoitteli vilpittömästi käytösmalliaan, mutta samalla totesi, ettei meidän tarvitse pitää häntä vaihtoehtona. Minulle tuli hyvin selkeästi olo, että homma on jo taputeltu "muualla", meitä ei tarvita.

Lauantaina PäPa ehdotti ehdokasasettelun sulkemista, me emme tätä kannattaneet, vaikka toki olimme kiukkuisia "mustista hevosista", mutta koimme, et peli oli jo menetetty, mitä mikään enää muuttaisi?  Eikä se ehdokasasettelun sulkeminen kai ollut sääntöjenkään mukaan mahdollista.
Lauantain aikana mulle alkoi valkeamaan, että mitään keskusteluita oli turha käydä kenenkään kanssa. Kantoja ei joko kerrottu tai jos kerrottiin niin ei ainakaan perusteluja. Vaalitentti ei tuonut eroja esiin ja ainakin L-SP:n delegaatio käytti tosissaan aikaa miettiessään, keitä äänestää. Siitäkin huolimatta, että peli tuntui olevan jo "selvä". Me halusimme äänestää parhaita mahdollisia, ja olla sinut päätöstemme takana.
Päätimme myös peräänkuuluttaa reilua peliä, sillä meistä oli erityisen epäreilua jo mukana olleille ehdokkaille se, että viime metreillä tuli uusia ehdokkaita.
"Julkilausumamme", jonka kirjoitimme lauantai-iltana löytyy täältä http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/uutiset/17-11-2012_l-spn_j%C3%A4senkokousdelegaatio_per%C3%A4%C3%A4nkuuluttaa_reilua_peli%C3%A4

Kuulimme myös myöhään lauantai-iltana Harrin itse pohtineen itselleen varajohtajaa, mietimme hetken jopa koko paletin sekoittamista totaalisesti. Totesimme kuitenkin, että emme halua niin toimia, koska se ei meistäkään ole reilua. Jossain kohtaa yöllä kuulimme, että Harri käy keskusteluja nuoren naisen kanssa, joka saattaa ehdolle asettua. Ja totesimme, että erityisen tärkeää (kuten omissa valinnoissammekin korostimme) on se, että työpari on toimiva. Emme myöskään nähneet vaihtoehtona kahta noin 50-vuotiasta miestä.

Sunnuntaina - sääntömuutos, iloja, vaaleja ja pettymyksiä

Sunnuntai olikin sitten (taas) päivä, jolloin en oikein ymmärtänyt, missä mennään.
Sääntömuutos, jota L-SP oli ajanut alusta alkaen meni läpi, kiitos resoluutiotyöryhmän upean kompromissiehdotuksen, joka mielestäni toi esille sen, että asiaa olisi alunperinkin viedä aktiivisemmin laajemmalle porukalle.
En ikinä olisi uskonut, että näin hyvää kompromissiehdotusta saisimme ja sieltä se tuli ja meni selkeästi läpi. JEE! Se oli suuren suuri voitto! Askel kerrallaan kohti parempaa partiota. 

Vaalit olikin sitten ihan toinen juttu.
Kuten olin arvellut, Harrilla oli tuki, jota emme saaneet horjutettua keskusteluissa ja Harri valittiin järjestön pjksi. 
Mä olin vihainen, pettynyt ja saman tunteen taisi jakaa koko delegaatiomme.
Ajatukseni voinee kiteyttää vaikka näin: "Miten on mahdollista, että muita ehdokkaita on prässätty viikkotolkulla? Miksi mä pakotin delegaatiomme seuraamaan vaalitenttejä, kun siitä ei ollut mitään apua? Miksi me käytettiin järjettömästi aikaa pohdintoihin, jos lopputulos oli tää? Miksi ihmisiä, jotka on tehneet enemmän, kuin keltään voi odottaa saa kohdella näin? Kohdellaanko nyt toisia kunnioittavasti niin kuin juuri kunniapartiolaiseksi kutsuttu Doris "Dodo" Stockmann kehoitti. Millainen pj me nyt oikeasti saadaan? Mikä on Harrin käsitys järjestöstä? CV ei vakuuta tältä osin. "

Sitten sirryttiin vpj-vaaliin
Ninni, jonka kanssa Harri on käynyt keskusteluja asettuu ehdolle, halusimme kuulla häntä edes hiukan. Saimme 5 min kokoustauon. 
Delegaatio ei ehtinyt muodostamaan kantaansa, näkemyksemme kaikessa nimittäin oli, että keskustelemme, kunnes olemme yksimielisiä, mitään delegaatiokuria meillä ei ollut). Totean delegaatiollemme, että kukin äänestää omantuntonsa mukaan, joko Muppea (josta tiedetään edes jotain) tai Ninniä (joka olisi Harrin toive). (Koimme, että Heidi-Jupo pari olisi ollut toimiva, mutta nyt kun pj:nä oli noin 50-vuotias halusimme jotain muuta).
Toisella kierroksella kantamme on selvä ja äänestämme Ninniä, joka mielestämme tuo ohjelman osaamista puheenjohtajistoon ja ymmärtää/tietää ne haasteet, joita ohjelman jalkautuksessa on. Tiedämme Ninnin myös tehokkaana ja aikaansaavana tyyppinä. 

Valtterin valinta pn pj:ksi oli ainut selkeä vaali, ainut vaali, jossa ei ole sijaa jälkipuheille.

Kahtiajako?
Taas ollaan tilanteessa, jossa jäsenistö on jakaantunut, kompromisseja ei oo edes koitettu hakea. Se ois varmasti löytynyt, jos olis haluttu, olishan? Ainakin mä uskon siihen. Löytyihän kompromissi myös sääntöesitykseen. 

Meille oli ihan selvää, että sitoudumme yhdessä tehtyyn päätökseen, on se mikä tahansa. Ja niin aiomme tehdä. Mutta edelleen haluamme peräänkuuluttaa sitä reiluutta ja arvojenmukaista toimintaa.
Me haluamme aidosti ja oikeasti rakentaa yhteistä järjestöä, yhdessä, kaikkia kuunnelleen.

Jos kukaan on tulkinnut mitään sanomistani/delegaatiomme sanomista loukkaavana olen vilpittömästi pahoillani! Se ei ole ollut tarkoituksemme. Ei todellakaan! 
Olemme pettyneitä ja vielä tänäänkin olemme käyneet keskustelua siitä, että olisi ollut reilua, että olisimme saaneet olla mukana pohdinnoissa etukäteen, että olisi ollut reilua, että valittuja johtajia olisi grillattu samoin, kuin muita. Koemme, että me emme oikeasti kukaan tiedä, mitä nyt saimme. Ja koemme, että istuvia puheenjohtjia kohdeltiin uskomattoman huonosti! Mutta kestämme tämän, eikä meillä ole pienintäkään syytä/halua olla hankalia/asettua poikkiteloin. Yhdessä eteenpäin tässä mennään.
Mutta! Toimintamalleja meidän oikeasti pitää muokata ja arvioida kriittisestikin. Emmehän ole myymässä arvojamme?

L-SP saavutti kokouksessa suuren tavoitteensa, sääntömuutos meni läpi ja neuvoston koko tulee kasvamaan. Avoimuus lisääntyy, keskustelu lisääntyy ja partio varmasti voi taas paremmin.
Me olemme tyytyväisiä siihen, että jäsenkokous sai tehtyä ison päätöksen, annettua upean julkilausuman ja käytyä keskustelua. Ensi kerralla kun ollaan vielä reiluja toisiamme kohtaan, niin kyllä se tästä.


Delegaatiostamme vielä hiukan
Delegaatiomme on ainut asia, josta olen ylpeä viikonlopun jäljiltä. Meillä oli tosi hyvä yhteishenki, kaikki osallistuivat keskusteluihin. Kävimme keskusteluja monelta eri näkökulmalta, ajattelimme järjestön etua, emme vain omaamme. Halusimme löytää kompromisseja, mutta niihin ei kyllä valitettavasti tilaa löytynyt.
Joku väitti meidän hävinneen ja odottaneen vain muiden pelatessa. Se ei pidä paikkaansa, me mietimme jo seurauksia ja niiden negatiivisuuden minimointia.
Tämä delegaatio on mielestäni piirimme ylpeyden aihe, en ole oikeasti ehkä koskaan saanut "johtaa" niin hyvää porukkaa! Hyvin valittu syyskokous!



Korostan nyt vielä kerran, että olen kovin tunteellinen ihminen ja kerroin nyt aidosti fiiliksiäni, niiden tarkoitus ei ole loukata ketään ja olen oikeasti aina valmis keskustelemaan näkemyksistäni. Ne eivät ole kiveen hakattuja!

torstai 15. marraskuuta 2012

Kouvola! Oletko valmis?


(Varoitus: Teksti on äärimmäisen epämuodollista!
En oikein tiedä, saako jäsenkokousasioita ottaa muuten, kuin erittäin vakavasti, mut uhmaan nyt kaikkia ja kaikkea ja kerron näkemyksiämme hyvin vapaamuotoisesti... )

Delegaatiomme ja sen ensimmäinen kokous
Syyskokouksessa valittu L-SP:n delegaatio, eli Aleksi Heikkilä, Juha "Jura" Nurminen, Jyrki "Jykä" Tuominen, Maria Ruohola (1.vara), Maarit Pirinen, Mika Koutu, Mika Kuusisto, Inka Lähteenmäki, Leena Rantanen, Timo "Lamppu" Lamminen, Timo Sirén, Hanna Pärkö, Ida Arminen, Nils Grönberg (2.vara), Susanna Jussila, Marikki Impivaara, Maija-Liisa "Maikki" Laukkanen, Mari Kousa, Terhi Lehtinen, Pia Aalto, Jussi Elo ja Sakari Varro, suuntaa kohti Kouvolaa, ja jäsenkokousta, perjantaina.
Delegaatiomme kokousti ensimmäisen kerran tiistaina.
Perehdyimme kokouksen asioihin, käytänteisiin, tapoihin ja ohjelmaan yleensäkin. 
Tutustuimme sääntömuutokseen, sen prosessiin ja kävimme läpi PäPan mahdollisia muutosehdotuksia pohjaehdotukseen. 
Varsinaisia päätöksiä emme vielä tehneet, mutta kävimme todella hyvää keskustelua niin asia- , kuin henkilökysymyksistä.
Sääntömuutosehdotuksessa totesimme (emme päättäneet!), että L-SP on tähänkin asti ajanut neuvoston koon kasvattamista. 

Millä perusteilla delegaatiomme tulee päätöksiä tekemään?
Haluamme valita jokaiseen tehtävään parhaat mahdolliset henkilöt, piiritaustoilla ei ole väliä. Lisäksi haluamme käydä rakentavaa keskustelua toistemme, ehdokkaiden ja muiden piirien kanssa.

Totesimme myös, että tärkeitä asiakysymyksiä meille sopivan ehdokkaan valinnassa ovat ainakin:
1) Miten ehdokas näkee valtakunnallisen kasvun ja sen haasteet?
2) Mitkä on ehdokkaan konkreettiset toimet keskusjärjestön luottisten pestissä viihtymisen parantamiseksi? Eli miten keskusjärjestössä toimiminen saadaan kiinnostavaksi ja motivoivaksi hommaksi.
3) Miten saada täytettyä pitkään avoinna olevat luottispestipaikat?

Kävimme myös keskustelua siitä, että on vaikea määritellä konkreettisia ja todellisia vaatimuksia puheenjohtajien valinnassa (ilman, että se syleilee maailmaa) mutta koimme, että hyvä järjestön puheenjohtaja(t):
- on karismaattinen persoona
- omaa hyvän kyvyn esiintyä
- on järjestön keulakuva
- tiedottaa ja samalla parantaa näkyvyyttä
- ottaa selkeää roolia/näkyvyyttä
- saa aikaan yhdessätekemisen meiningin
- on vakuuttava, asiasta puhuva
- hallitsee visionääristä johtajuutta
- luotsaa koko järjestöä samaan suuntaan
- omaa rohkeutta tehdä partiosta Suomen suurin ja näkyvin nuorisojärjestö ja vaikuttavin harrastus.
- asiaosaamista
- omaa henkilöjohtamiskykyä
- omaa talouskäsitystä
- omaa kyvyn kuunnella partiopiirejä
- osaa puhua molemmilla kotimaisilla
- on henkilö jota halutaan seurata.
- omaa kykyä johtaa tiukassa tilanteessa
- pystyy toimimaan työparina
Priorisointia emme tässä käyneet, laisinkaan, vaan totesimme, että tietyistä asioista voi joustaa jos muut asiat toimivat. Emme siis kuvittelekaan saavamme mitään "yli-ihmistä", vaan noista listatuista asioista toivottavasti puheenjohtajien vahvuusalueita löytyy ja heikkouksia pyritään kehittämään.


Hyvän partioneuvostonpuheenjohtajan ominaisuuksia ovat ainakin (moni näistä sopii myös puheenjohtajille):
- fasilitointikyky
- strateginen johtajuus
- ei vain tekninen puheenjohtaja
- kyky toimia neuvoston kokousten välillä
- rakentava
- rakentaa yhteyttä hallituksen ja neuvoston välillä
- ryhmäyttävä
- diplomaattinen
- työrauhan antava





.