torstai 17. lokakuuta 2013

Oisko aika viimein antaa kiitosta toisillemme?

Partiolaisia on Suomessa kymmeniä tuhansia.
Aikuisia siitä joku osuus x, jota nyt en lähde tarkistamaan, mutta tuhansia niitäkin on.

Nää tuhannet aikuiset tekevät partiossa erilaisia pestejä, käyttävät aikaansa tehden erilaista vapaaehtoistyötä.
Jotkut ovat mukana viikkotoiminnassa, jotkut talkoilevat kerran vuodessa, jotkut johtavat lippukuntia, toiset jaostoja, ryhmiä, toimikuntia, piirejä, valiokuntia, projekteja tai ovat jäsenenä jossain edellä mainituista.
Yhteistä kaikelle toiminnalle on se, että jokainen on aivan yhtä tärkeä ja jokaisen panos tarpeellinen.
Osa ei halua koskaan johtaa, osan aika ei siihen riittäisi.
Ja kaikki me toivotaan, että jos joku jonkun pestin ottaa vastaan, hoitaa hän sen myös kunnialla "loppuun".

No niin. Oletan, että tästä ollaan kohtuu samaan mieltä.

Mutta kertokaa nyt joku mulle, miksi ihmeessä emme voi aidosti arvostaa toistemme tekemisiä ja toisiamme?
Miksi ei ole hyvä, kun joku tekee paljon?
Miksi ei ole hyvä kun joku ei tee paljon?

Tiedän ja ymmärrän, etteivät kaikki voi olla asioista samaa mieltä.
Eikös se ole myöskin osoitus siitä, että olemme onnistuneet kasvattamaan itsenäisesti ajattelevia, aktiivisia tyyppejä, joilla on omia mielipiteitä ja näkemyksiä.?
Ei meidän kuulukaan olla samaa mieltä, ei niin tapahdu kehitystä. Mutta kyllä meidän oikeasti tulisi kunnioittaa ja arvostaa toistemme tekemisiä, iloita niistä.

Erityisen kummallista tällä hetkellä on se, että sellaiset tyypit, jotka saavat hurjasti aikaan eivät muka ansaitse kiitosta duunistaan. Mikseivät?
Mielestäni kun ihan joka ikinen, joka tekee vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten harrastuksen etten ansaitsee. Jopa se, jonka kanssa en "siviilissä" ikinä halua olla tekemisissä ja partiossakin välttelen yhteisiä projekteja.

Oisko aika (viimein) antaa kiitosta toisillemme? Eikä aina vain kaivaa niitä huonoja puolia?

Kiitos siis omalta osaltani te kaikki, jotka olette mahdollistaneet minun harrastukseni lapsena ja nuorena.
Kiitos te kaikki, jotka olette tukeneet mua pesteissäni vuosien varrella.
Kiitos te kaikki, jotka nytkin teette arvokasta työtä lasten ja nuorten eteen.
Kaikki me ei voida olla ylimpiä ystäviä, ei meen onneksi tarvikaan.
Mutta meidän oikeasti tarvitsee erottaa se, ettei arvioida toistemme panostusta tai tärkeyttä partiolle henkilökohtaisten näkemyserojemme perusteella.



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Partiolle on tilausta - onko meistä vastaanottamaan tilausta? Tammikuussa täytetään vajaat ryhmät ja aloitetaan extralaumoja!

Aika ajoin mietin, että miksi taistella tuulimyllyjä vastaan.
Osa on tosissaan päättänyt, että partio ei ole "in", ihan sama, mitä me tehdään, jääkiekko, jalkapallo, taitoluistelu ja milloin mikäkin on muka suositumpaa.
"Ei me voida kilpailla niiden kanssa,"

Miksi meidän pitäisi kilpailla? Ja jos pitää, niin miksei muka voida kilpailla?
Meillä on ihan kaikki avaimet siihen. Mielettömiä elämyksiä tarjottavana, vain taivas rajana.
Partion mielikuvatutkimuksen mukaan kuva partiosta on todella positiivinen, meitä pidetään merkityksellisenä ja tunnettuna harrastuksena ja ne, jotka jo partiota harrastavat ovat todella tyytyväisiä harrastukseensa. Partiota harrastetaan, koska se on kivaa!  - Ja niin se on!


Onneksi joka ikinen kerta, kun joka väittää ettei meillä ole mahkuja onnistua olen vahvemmin sitä mieltä, että taistelu kannattaa.  Meillä ei ole yhtäkään estettä sille, etteikö pystyttäisi vastaanottamaan tilausta.
Välillä haasteet ovat suurempia, ei ole johtajia, ei ole toimintaa, ei ole koloa, ei ole jaksamista. 
Ne ovat ratkottavia ja voitettavia asioita. Ne ovat asioita, joille me voidaan tehdä jotain.
Joo - joskus se on hiivatin vaikeaa ja tekisi mieli antaa periksi, mut ei me voida tehdä niin.
Me partiolaiset ollaan saatu tästä harrastuksesta niin mielettömästi, että  meillä on velvoite ratkoa ne haasteet yhdessä, jotta kaikki halukkaat pääsisivät partioon. Meidän pitää auttaa toisiamme omien kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan ratkomaan noita haasteita.
Ketään ei ole tarkoitus uuvuttaa – tietenkään - mutta jok’ikisestä kunnasta tai kaupungista löytyy 1-2 uutta aikuista, kun rekrytointiin vaan pystytään panostamaan, haastavaa se voi olla, en kiellä! 
Aina niitä voimavaroja ei löydy pelkästään lippukunnasta, silloin naapurilippukutien, piirin ja muiden tahojen tulee auttaa.
Ja ainakin piiri haluaa auttaa. Kaikkia ei voida auttaa samalla kertaa, mutta askel askeleelta!
Ei ravintolassakaan kaikki asiakkaat tee tilausta samaan aikaan, saati saa ruokiaan samalla sekunnilla, mutta pikkuhiljaa, vuoron perään. Ja vaikka ruoka ois jo pöydässä, ja lippukuntaan tullut juuri paljon uusia lapsia/nuoria, niin jälkkäriä mahtuu aina rajattomasti. Lisää vaan, meille on tilausta.

Partion mielikuvatutkimuksen mukaan joka kymmenes 7-22-vuotias lapsi tai nuori sanoo vähintäänkin kohtalaisen varmasti aloittavansa partion jossain kohtaa.
Miettikää, joka kymmenes!

Meille siis  todellakin on tilausta, mitä tehdään? Kääritään hihat  - nyt!

Haalitaan syksyn aikana joka lippukuntaan pari uutta aikuista aloittamaan extralauma, kerrotaan nettisivuilla, facessa, kauppojen seinillä, kouluissa, joka puolella, että partioon pääsisi ja ennen muuta kerrotaan, missä sinne pääsisi. Missä partiolaisia on ja milloin.
Suurin syy siihen, miksi lapset ja nuoret eivät partioon liity on kuulemma se, ettei tiedetä, missä ja milloin partiota voisi harrastaa.

Ai miksi panostetaan extralaumaan? Koska kaikista kiinnostuneimpia partiosta ovat alle 10-vuotiaat.
Mutta ei hätää, samalla täytetään kaikki vajaat ryhmät, tietty.

Tää maa, sen lapset ja nuoret ja koko maailma tarvii meitä!
Nyt loppuvuoden aikana katse tulevaan tammikuuhun, jolloin tavoitteena on täyttää ainakin L-SP:n alueen vajaat ryhmät, parantaa näin laatua, luoda uusia ystävyyssuhteita  ja aloittaan niitä uusia laumoja!