maanantai 11. huhtikuuta 2011

Mitä kuuluu nykyisille partio-ohjelmalle?

Viime viikonloppuna piirihallituksien ministerit kokoontuivat valmistelemaan ja päättämään monia asioita Laajennettuihin valiokuntiin, jotka pidettiin tällä kertaa Tampereella. Vastuullisena järjestäjätahona oli tällä kertaa Partio-ohjelman kehittämisryhmä, tuttavallisemmin kutsuttuna Pohke. Siksi yhteiset ohjelmat käsittelivät nykyistä partio-ohjelmaa useammasta näkökulmasta.

Saimme kuulla mitä partio-ohjelmalle kuuluu tällä hetkellä. Tilastojen mukaan reilussa 80 prosentista lippukuntia on käytössä nykyinen partio-ohjelma ja partiossa oloaika on pidentynyt kahdella vuodella, mikä on ilahduttavaa kuulla. Samaan aikaan tilastot kertovat, että jäsenmäärä pienenee huolestuttavalla tavalla erityisesti 7-vuotiaiden määrä laskee radikaalisti. Nykyinen ohjelma ei ainakaan vielä ole purrut jäsenmääran laskuun.

Piirin strateginen painopiste on laitettu tietoisesti vanhinpiin ikäkausiin. Samoajia ja vaeltajia on lippukunnissa vähän ja moni heistä pyörittää lippukunnan arkitoimintaa. Jotta heidän ohjelmansa sisältäisi muutakin kuin pienempien partiolaisten toiminnan mahdollistamista, ohjelmatoiminnanala haluaa satsata vanhimpiin ikäkausiin. Heidän ohjelmansa kannalta on tärkeää, että he voivat tavata muita samanikäisiä eri puolilta piiriä. Kuunnellessani esitystä en voi olla pohtimatta, olemmeko menossa ojasta allikkoon. Samalla kun partio-oloaika on pidentynyt, niin sudenpentuja on on yhä vähemmän ja, jos uusia sudenpentuja ei tule, ei meillä ei olemaan tulevaisuudessa samoaja- tai vaeltajaikäisiä saatika sitten aikuisia, jotka mahdollistavat toiminnan. Dilemma olisi myös helpompi ratkaista jos meillä olisi rajattomat resurssit: Ei olisi ongelma lisätä resursseja nuoriimpiin ikäkausiin. Totuus kuitenkin on se, että meillä ei ole rajattomasti resursseja ja lisäys on jostakin muusta pois. Ehkä seuraava ministeri arvostaa ja painottaa eri asioita minä ja asettaa painopisteen muihin ikäkausiin kuin samoaja- ja vaeltajaikäkausiin.

Saimme kuulla myös, miten nykyistä ohjelmaa tullaan kehittämään. Kun ensimmäisen kerran kuulin nykyisen ohjelman uudistamisesta, kylmä hiki nousi pintaan. Huolimatta siitä, että lippukunnat ovat ottaneet melko hyvin ohjelman käyttöön, ohjelman ilosanoman rummuttaminen, uusien käytäntöjen luominen ja asenteiden muuttaminen vaatii edelleen paljon resursseja ja voimia. Voimme kuitenkin huokaista helpotuksesta: Nykyistä partio-ohjelmaa ei tulla uudistamaan näin kokonaisvaltaisesti vielä pitkään. Ensimmäiseksi tullaan muokkamaan yksittäisiä aktiviteettejä. Niitä saatetaan lisätä tai poistaa.

Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan pj haastoi meitä miettimään, miksi opiskelijatoiminta koukuttaa enemmän kuin vaeltajatoiminta. Hän on itse partiolainen, mutta ollut poissa aktiivisesta toiminnasta jo useamman vuoden. Hänen mielestään vaeltajaohjelman pitäisi koukuttaa ja joustaa. Sen pitäisi osata hyödyntää tarinoita. Ei kuitenkaan samanlaisia, joita kerrotaan sudenpennuille, vaan sellaisia, joiden avulla vaeltaja pystyy kuvittelemaan, millaista on olla vaeltaja ja kuinka hienoa se on. Näiden kahden elementin lisäksi vaeltajilla tulisi olla usko siihen, että he pystyvät muuttamaan maailmaa. Mielestäni nykyisessä vaeltajaohjelmassa on edellä mainittuja elementtejä. Vielä meillä ei ole syvään juurtuneita perinteitä, mutta muutaman vuoden päästä ehkä jo on. Nyt kun uudet innokkaat vaeltajaihmiset ovat löytyneet, ikäkauden asiat alkavat edetä. Luvassa on kaikenlaisia mageita juttuja.

Tämän kaiken lisäksi ohjelmavaliokunnassa käsiteltiin ensi vuoden painotusta, joka on nimeltään Löytöretki itseen. Ensi vuoden ohjelmatapahtumissa pohditaan siis terveitä elämäntapoja ja omaan maailmankatsomusta, liikutaan ja ollaan erityisen luovia.

Nykyiselle partio-ohjelmalle kuuluu sekä hyvää että huonoa. Kysynkin Sinulta lukija,mitä pitäisi tehdä, että partiohjelmalle kuuluisi pelkkää hyvää?