torstai 19. toukokuuta 2011

Kasvua

Aika moni on varmasti kuullut puhuttavan KASVUSTA, niin piirissä, kuin keskusjärjestössä.
L-SP:llä on tavoitteena saavuttaa kohderyhmästä (7-22v) peräti 12 %.
Sekö on se, mikä on olennaista?

-Mielestäni ei.

Tärkeintä on ymmärtää, että töihin on ryhdyttävä. Jokaisen meistä on tehtävä töitä jäsenmäärän laskun pysäyttämiseksi, lopettamiseksi ja loppuen lopuksi suunnan kääntämiseksi ylöspäin.
Kuinka siinä sitten onnistutaan, se onkin suuri kysymys.
Meillä on piirissä oma kasvutyöryhmä, meillä on Ko-Gi-työnä tehty suunnitelma kasvun saavuttamiseksi L-SP:ssä. Ajatuksia ja suunnitelmia on paljon, halua ja tahtoa vaihtelevasti, puhumattakaan realistisista resursseista ja voimavaroista.

Mikä on piirin rooli tässä? Mikä lippukunnan? Mikä keskusjärjestön?
Se ehkä pitää käydä jokaisen lippukunnan kanssa jotenkin läpi, erikseen, kunkin lippukunnan ominaispiirteet huomioonottaen, mutta faktaa on se, että kukaan yksin ei jäsenmääräämme nosta kasvuun, se on tiimityötä ja jokainen voi antaa siihen oman panoksensa.
Jonnekin tarvitaan ehkä uusia lippukuntia, jonnekin pitää rekrytoida lapsia, toisaalle aikuisia. Jossakin pitää valaa uskoa uusien johtajien löytymiseen, jossakin kaivaa vanhoja aktiiveja esille.Toisaalla tarkistella partio-ohjelman laatua ja tukea lippukuntaa siinä, toisaalla kannustaa osallistumaan piirin tapahtumiin.

Mutta leikinasia tämä KASVU ei ihan totta ole!

Myönnän, että aina välillä myös minut on vallannut toivottomuus ja epäusko, pitäisikö vaan antaa periksi, luottaa aaltoliikkeisiin ja toivoa, että jonain päivänä taas juuri meidän arvojamme arvostetaan niin, että meille tunkee uusia jäseniä.

MUTTA!
Muistatteko itsekukin ne lapsuuden/nuoruuden iltanuotioilla olleet hauskat sketsit, kun johtajat laittoivat itsensä likoon?
Tai sen sudenpennun, joka olisi ollut koko viikon samoissa vaatteissa, ellei häntä olisi pakotettu niitä vaihtamaan?
Entä sen, kun aamupuuro paloi pohjaan?
Tai sen, miten tärkeäksi itsensä tunsi, kun sai koti-ikävätapauksen rauhoittumaan?
Tai sen johtajiston kesken pidetyn hauskan illan?
Entä ne kisat, joissa joku eksyi?
Tai sen oudon tyypin, josta tuli paras ystävä?
Sen, miten ylpeänä olitte lippukuntana voittamassa jotain suurta?
Sen, kun sait kasvaa ja ottaa vastuuta?

Toivon tosissamme, että meistä jokainen uskoo tähän harrastukseen, haluaa jatkossakin luoda noita mahtavia kokemuksia toisille, tarjota mahdollisuuksia uusille aikuisille tulla mukaan ja oikeasti pitää meidän arvoja ja päämääriä esillä :)
Niin me löydetään ihan varmasti keinot kasvun saavuttamiseksi, toisiamme tukien, kannustaen ja innostaen. Partiota esillä pitäen ja hiukan hullua rohkeuttakin kantsii peliin heittää, kohdata haasteet hymyissä suin ja muistaa, että kaikesta selviää, kun tahtoa on!


Ja vielä L-SP:läisille ”knoppitietoa”.
Tiesittekö, että tällä hetkellä noin joka viides partiolainen on lounaissuomalainen? Meillä on siis vastuuta jäsenmäärän kasvattamisesta ja ylläpitämisestä vieläkin enempi. ni!

torstai 5. toukokuuta 2011

Rohkeutta olla eri mieltä

Viime syksynä Maija kirjoitti, että piirihallitustyöskentely on mankeloinut hänestä diplomaatin, joka useimmiten hakee ratkaisuja, joista useimmat voisivat olla samaa mieltä ja toivoo, että kenellekään ei tulisi paha mieli. Minä sen sijaan taidan olla usein eri mieltä ja sanon sen ääneen. Minun tarvitsee kuitenkin tunnustaa, että se ei ole useinkaan kovin helppoa. Eri mieltä oleminen vaatii rohkeutta, pahan mielen sietämistä ja toisen kunnioittamista: Kun tekee yksin päätöksen, ei tarvitse kuunnella kuin itseään ja omia tuntemuksiaan, mutta kun päätös tehdään yhdessä, siihen pätevät erilaiset säännöt: Silloin enemmistön kanta määrää ja kaikkien tulee ymmärtää, että päätökseen tulee sitoutua. Samaan aikaan jokaiselle tulisi suoda oikeus olla eri mieltä ja sitä mielipidettä tulisi kunnioittaa.


Huhtikuussa osallistuin MOD-kurssille, jossa pääsi tarkastelemaan omia arvojaan ja omaa suvaitsevaisuuden astetta. Mietimme myös, mistä kulttuuri muodostuu. Totesimme kulttuurin sisältävän arvoja ja normeja, joita yllä pidetään tietyin rituaalein. Niitä, jotka eivät noudata kultturin normeja tai eivät jaa kulttuurin arvoja, ei katsota hyvällä. Niitä pidetään "rosvoina", jotka joutuvat ansaitsemaan paikkansa uudelleen ryhmän tai yhteisön jäsenenä rikottuaan vallitsevia normeja. Koulutuksen aikana en voinut olla miettimättä, miten hyvin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä suvaitaan partiossa. Joudun toteamaan, että ei kovinkaan hyvin. Kuvittelemme, että olevamme enemmän samanlaisia kuin oikeasti olemmekaan ja vaadimme myös jossain määrin samanlaisuutta. Kun yhteisö tai järjestö on suuri, näkemyksiä on varmasti useita ja jokaiseen niistä sisältyy totuuden siemen. Siksi sisäinen kukkahattutätini kannustaa kaikkia olemaan tarvittaessa eri mieltä!

Paraatijännitystä ilmassa

Nyt kun partioparaatiin enää reilu viikko aikaa, jännitys alkaa olla aika kova. Moni asia on jo hoidettu kuntoon paraatia varten, mutta minulla komentajana on muutama juttu tekemättä: puhe paraatin kahvitilaisuuteen on vielä laatimatta. Olen tainnut toitottaa vapaaehtoisuutta ja vapaaehtoistyön merkitystä koko kevään ja ajattelin käsitellä aihetta myös juhlapuheessani.


Olen miettinyt puhetta jo jonkin verran, mutta yksin miettiminen ei tunnu aina kovin hedelmälliseltä. Minusta tuntuu, että uusien ideoiden ja näkemyksien synnyttäminen on paljon vaikeampaa yksin kuin kaverin kanssa. Siksi kysynkin Sinulla lukija, mikä on mielestäsi vapaaehtoisuutta ja mikä merkitys sillä on elämässäsi?

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Paraatiterveisin,

Ida