tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kannustamisesta

Partioparaati pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti jo partioviikolla, kuten pääkaupunkiseudulla ja Tampereella on aina tehty. Pääsin itse toistamiseen piirihallituksen jäsenä seuraamaan paraatia Tuomiokirkon portaillta. Miten hienolta ihmismeri näyttikään portailta katsottuna! Ilmassa oli juhlan tuntua: Täyttäähän suomalainen partio 100 vuotta tänä vuonna ja juhlapuheissa kuultiin niin historian havinaa kuin tulevaisuudenlupauksia.

Partioparaatissa kiitettiin taas ansioituneita partiolaisia antamastaan panoksestaan yhteisen hyvän vuoksi. PHlaiset saavat tämän miellyttävän tehtävän eli he saavat jakaa myönnetyt ansiomitalit. Iloitsen kovasti monen partioystäväni puolesta, jotka saivat tunnustusta tekemästään työstä. Erityisen iloinen olen Mari Korhosen puolesta, joka sai vihdoin ansaitsemansa mitalin kymmenen vuoden puurtamisen jälkeen. Häntä voimme kiittää aktiivisesta toiminnasta sudenpentujaostossa, Tammileireistä, veteranitempauksesta, sudenpentukisoista ja uuden ohjelman lanseeraamisesta piirimme alueella.

Samaan aikaan moni johtaja, joka olisi ansainut tunnustuksen panoksestaan, jää ilman kiitosta ja tunnustusta. Lippukunnilla on erilaisia perinteitä anoa mitaleja, eikä anominen ole aina helppoa ja yksiselitteistä. Pitäisikö meidän laatia jonkinlainen pistetaulukko, jossa lukisi, kuinka monta pistettä kustakin pestista saa, saako hyvin hoidetuista pesteistä lisäpisteitä ja kuinka monella pisteella mitali myönnetään. Ainahan tulee uusi vuosia ja toivottavasti ne, jotka jäivät tänä vuonna ilman, saavat tunnustusta ensi tai seuraavana vuonna.

Usein mitalin myöntämiseen vaaditaan usean vuoden panosta. Onko tämä kiitos riittävä? Minusta on tärkeää muistaa, että jokainen meistä voi kiittää ja kehua partiokaveriaan, kun se on tarpeellista. Uskon, että tällainen kiittäminen ja kannustaminen kantaa pidemmälle kuin kerran neljässä vuodessa jaettava mitali ja antaa uutta intoa tekemiseen.

Olen usein miettinyt myös yhteisöllisyyden ja yksilöisyyden välillä olevaa paradoksia. Haluamme korostaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Miksi me kuitenkin kiitämme yksittäisiä partiojohtajia, vaikka hommia on tehty porukalla? Työelämässä on siirrytty palkitsemaan erilaisia tiimejä. Voisimmeko mekin alkaa kiittämään ryhmiä, jaostoja tai vartioita?

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Untuvikkona laajennetussa Koulutusvaliokunnassa

Kuten Ida jo tekstissään mainitsi, viime viikonloppuna järjestettiin SP:n laajennettujen valiokuntien kokoukset ja koulutusministerinä minäkin olin paikan päällä kuuntelemassa asioita partiokoulutuksen saralta.
Kokouksemme alkoi lauantaina yhteisellä strategian työstöllä ja oli mielenkiintoista tavata muiden piirien koulutusministereitä ja koulutusohjaajia. Lauantaina tosin keskityimme tiiviisti strategian työstöön eli pohdimme yhdessä, miten ja millä tavoin partiokoulutuksen tulisi näkyä strategian eri osa-alueilla, joten varsinaiseen ajatusten ja kokemusten vaihtoon ei kunnolla jäänyt aikaa. Tosin saimme valtavasti ideoita omaan toiminnansuunnitteluumme ja huomioimme myös ne asiat, jotka meidänkin piirissä kaipaavat kehittämistä sekä tavoittelemista seuraavien vuosien aikana.
Sunnuntaina oli sitten varsinaisten kokousasioiden aika ja tavoitteet niiden suhteen olivat korkealla. Hieman jännitti, että miten aika riittää, sillä ainakin näin ensimmäistä kertaa paikan päällä olleena tuntui siltä, että esityslistalla on isoja asioita, jotka vaativat tarkkaa ja aikaa vievää käsittelyä. Aloitimme kokouksen PJ-peruskurssiasioilla ja yllätykseksemme kokous ei edennytkään kokousmaisesti, vaan meidät jaettiin ryhmiin, joissa saimme pohtia eri asioita PJ-kurssiin liittyen. Koulutusjärjestelmä uudistettiin pari vuotta sitten ja nyt on tullut aika katsoa ehkä jopa kriittisin silmin moduulien sisältöjä, toimivuutta ja käytännön järjestelyjä. Pohdimme yhdessä, että onko kurssilaisten määrät laskeneet, minkälaista palautetta kurssien sisällöstä on saatu, ovatko moduulikuvaukset riittäviä ja onko niiden suhde toisiinsa toimiva vai sisältävätkö moduulit päällekkäisyyksiä. Jokaiselle piirille oli annettu ennakkotehtävä tästä ja näin ollen myös Lounais-Suomen Partiopiirin kurssinjohtajilta oli jo etukäteen kysytty mielipiteitä näistä asioista. Koulutusvaliokunta lupasi työstää sekä ennakkotehtävien että kokouksessa saatujen asioiden pohjalta sisältöä syksyn Päivölän Päiville, jossa jatketaan PJ-peruskurssiasian työstöä.
Esityslistan asioista käsittelemättä jäi kokonaan PJ-valtakirjat, sillä valiokunnalla ei ollutkaan esittää pohjaesitystä tähän asiaan, joten tämäkin siirtynee syksyn laajennettuihin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan tuota pohjaesitystä, sillä PJ-valtakirja on asia, joka varmasti herättää mielipiteitä niin puolesta kuin vastaankin. Ainakin me piirinä pidämme valtakirjoja edelleen hyvänä juttuna ja haluamme ne säilyttää. Esitimme myös toiveen, että syksyn Päivillä käsiteltäisiin ensiapu-moduulia osana PJ-kurssia ja tähänkin luvattiin palata.
En tiedä, olivatko odotukseni laajennettua koulutusvaliokuntaa kohtaan suuret, mutta petyin asioiden pintapuolisesta käsittelystä sekä siitä, että yhteistä aikaamme käytettiin paljon ryhmätöiden tekoon fläppipaperin ääressä. Mutta toisaalta, yhden kerran jälkeen ei voi vielä "tuomita", joten odotan innolla, että mitä syksyn laajennetut tuovatkaan tullessaan...

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Laajennetuista Valiokunnista puhtia omaan pestiin

Olen hoitanut ohjelmaministerin tehtävää kohta neljä kuukautta. Näihin neljään kuukauteen on sisältynyt kokouksissa istumista, kokouksien johtamista, jaostopuheenjohtajien tukemista ja opastamista, pestauksia, materiaalien työstöä, yhteistyökuvioita ja lukuisien sähköpostien kirjoittamista. Ministerinä toimiminen on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Välillä minusta kuitenkin tuntuu siltä, että omat taidot eivät aina riitä. Erityisen haasteelliseksi olen kokenut aikuisten motivoimisen ja yhteistyön aloittamisen.

Siksi on hyvä, että SP tukee meitä ministereitä järjestämällä Laajennettuja Valiokuntia kaksi kertaa vuodessa. Viimeisimmät Laajennetut järjestettiin Helsingissä viime viikonloppuna. Viikonloppu tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia muiden piirien ohjelmaministerien kanssa ja saada vertaistukea. Sain taas huomata, kuinka hyvin meillä piirinä menee. Piirin ensimmäisenä toimintavuotena järjestimme 31 ohjelmatapahtumaa, joihin osallistui lähes 4000 partiolaista. Sen lisäksi piirissä pidettiin kaksi piirileiriä, joissa toteuttiin nykyistä partio-ohjelmaa. Se on minun mielestäni hieno saavutus, josta voimme olla ylpeitä. Iloitsen myös jaostojen välille virinneestä yhteistyöstä ja siitä, että ohjelma-ohjaajat ovat oikeasti aikuisia ja Ko-Gin käyneitä partiojohtajija, jotka tuntevat hyvin nykyisen partio-ohjelman ja kasvatustavoitteet. Ohjelmatoiminnanalassa on paljon aktiivisia toimijoita ja jokaisen panos on tärkeä. Siksi haluan kiittää teitä kaikkia. Ilman teitä hommat eivät hoituisi niin hyvin.

Tämän kertaiset Laajennetut pyörivät strategian ja vuosien 2011-2012 toiminnansuunnittelun ympärillä. Piirit saivat esittää toivetaan siitä, mitä keskusjärjestössä puuhataan seuraavat kaksi vuotta. Olen tyytyväinen siihen, että piirit ovat saanet ohjaavamman roolin Laajennetuissa ja, että meidän mielipiteitä kuunnellaan ja ne otetaan huomioon. Meidän piirin toivelista oli pitkä. Toivoimme esim. ajantasalla olevaa tiedotusta, ohjelma-ohjaajien tapaamisia, jatkokoulutusta, toimivia nettiverkostoja, samoaja- ja vaeltajaikäkauden tukemista, materiaalipaketteja jne....

Tämän lisäksi teimme ryhmätöitä. Niiden aiheena oli ohjelmaministerin pesti. Tavoitteena oli keskustella ohjelmaministerin pestin haasteista ja siitä, miten keskusjärjestö voisi tukea meitä tehtävässämme. On jännä huomata, että haasteet ovat samoja huolimatta piirin koosta. Puhuimme paljon esimerkiksi ohjelman profiilin ja näkyvyyden nostamisesta. Monelle on edelleen epäselvää, mitä ohjelmaohjaajat tai muut ohjelmatoiminnanalan tyypit tekevät. Joskus se on epäselvää myös itsellemme.

Laajennetut Valiokunnat olivat minun mielestäni onnistuneet ja palasin sieltä hyvillä mielin kotiin. Sain puhtia pestiini ja uusia ideoita toiminnan kehittämiseen. Odotan innolla seuraavia Laajennettuja, jotka järjestetään lokakuussa. Nähtäväksi jää toteuttaako Ohjelmavaliokunta meidän monet toiveemme.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Kevät on kasvun ja uusien suunnitelmien aikaa

Erityisesti tänä keväänä suunnitellaan ja visioidaan tulevaa, sillä ryhmät ja jaostot suunnittelevat vuosien 2011-2012 toimintaa ja strategiaa visioidaan piirihallituksen johdolla. Itse innostun aina toiminnansuunnitelusta, koska silloin saa päästää luovuuden valloilleen ja esittää villejä ideoita. Toki kaikki villeimmät ideat eivät aina ole toteuttamiskelpoisia.


Toiminnansuunnittelun kolme ensimmäistä tavoitetta on johdettu suoraan strategiasta ja viimeisen tavoitteen piirihallitus on lisännyt itse. Neljä päätavoitetta ovat seuraavat: Partion tuotelupaus pitää kaikkialla Lounais-Suomessa, Partio on vahva nuorisojärjestö, jolla on merkittävä asema yhteiskunnassa, Jokainen partiolainen on ylpeä harrastuksestaan ja Kasvun tukeminen. Erityisesti ohjelmaministerin mieltä lämmittää se, että ohjelma ja se, mitä partiossa oikeasti tehdään on nostettu keskiöön.


Myönnän, että ylläolevat tavoitteet ovat korkealentoisia, mutta ainakin ohjelmaryhmä ja ohjelmatoiminnanalan jaostot ovat miettineet, miten tavoitteisiin konkreettisesti pyritään. Jokaisen jaoston tavoitteena on järjestää laadukkaita ohjelmatapahtumia, joissa toteutuvat partio-ohjelma, -arvot ja päämäärä. Toivon, että ohjelmatapahtumat olisivat huippu siistejä ja niihin osallistuttaisiin innolla!


Olemme keskustelleet pitkään siitä, miten lapset ja nuoret pääsevät vaikuttamaan. Olisiko mahdollista, että tulevaisuudessa samoajat ja vaeltajat saisivat itse päättää omien ohjelmatapahtumien sisällöstä tai valita piirin kehy-projektiin kohdemaan? Viime ohjelmatapahtumissa on korostettu yksilöllisyyttä esim. HuHun Hyvä Elämä-päivässä samojat saivat kiertää toimintapisteitä, joista sai eväitä elämään, hyvään ja onnelliseen elämään. Seuraavien kahden vuoden aikana haluamme painottaa taas yhteisöllisyyttä ja yhdessä toimimista.


Jokaisen partiolaisen tulisi ylpeä harrastuksestaan. Olemme ajatelleet, että ohjelmatapahtumien tulisi näkyä myös ulkopuolisille. Ei mennä pelkästään metsään, vaan osa ohjelmasta voisi olla kaupunkiympäristössä. Aiomme tehostaa myös tapahtumista tiedottamista. Jokaisen tapahtumajohtajan velvollisuutena on hoitaa juttu joko Repolaiseen tai piirin nettisivuille. Ajatuksena olisi, että osallistujat saisivat kertoa kokemuksistaan ja sitä kautta kohderyhmä ja lippukuntien aikuiset saisivat tietoa, millaisia tapahtumia järjestetään piirin alueella. Tämän vuoksi toivommekin, että laadukkaat ohjelmatapahtumat ja tapahtumien saama julkisuus saisivat aikaan kovasti tavoiteltua kasvua.


sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Jokainen partiolainen on parasta mainosta partiolle

Tiedättekö, viime viikon keskiviikkona luottisillassa Raumalla Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Elina Lahtinen oli puhumassa Partion Brändistä ja siitä, mitä itse Brändi oikeastaan on.
Elinan esitys oli ihan mahtava ja avasi ainakin minun silmäni näkemään kovin monia asioita, joita en ollut ollenkaan tajunnut ajatella.

Olen kauan miettinyt, että miten ihmeessä, millä keinoilla partiota ja partiolaisuutta voisi tuoda tehokkaammin esille. Miten kertoa ulkopuolisille, että partio on paljon muutakin, kuin solmujen tekemistä ja mummojen kadun yli taluttamista, ja ei, en tarkoita, etteikö se saisi olla myös noita edellä mainitsemiani asioita. Olen myös miettinyt, että mitä se partio sitten oikeasti on?
Mitä siitä kertoisin ystävälleni, joka ihmettelee, miksi teen partiota ”niin älyttömästi”, miksi haluan lähteä kisoihin, nukkumaan telttaan kun voisin nukkua omassa sängyssäni kotona.

Mitä partio oikeasti sitten on? Hui, siinäpä hankala kysymys! Ainakin näin aikuiselle ihmiselle, joka tavallaan voi itse määrätä sen, mitä partio minulle on, mitä minä haluan tehdä partiossa ja mitä siitä saan? Onko edes tärkeää se, mitä siitä saan?
Minulle partio on laumailtoja, onnistumisen kokemuksia, itsensä kehittämistä, huipputyyppien kanssa toimimista, ja kyllä, sitä paperipartiota aika paljonkin itseasiassa. Ja parasta partiossa on ehdottomasti se, että partiossa kenenkään ei tarvitse olla guru yhtään missään, Kenenkään ei tarvitse onnistua yksin, kaikki saavat opetella ja harjoitella asioita, tehdä yhdessä ja kehittää taitojaan, oppia asioita, joita ei muualla voisi oppia.

Viime keskiviikkona Elina heitti kommentin, että jos me partiolaiset itsekään emme ole ylpeitä harrastuksestamme, vaan vähättelemme sitä, miten kukaan muukaan voisi pitää meitä kiinnostavana harrastuksena. Tärkeintä onkin siis meidän jokaisen rukata omaa käsitystään siitä, mitä partiolaisuus on, keitä me olemme ja miten tuomme sen esille.
Jokainen partiolainen itse on parasta mainosta partiolle, meillä on mahdollisuus olla ylpeitä partiolaisuudestamme tai jättää kokoasia mainitsematta?
Kumman valitsemme?
Olemmeko me itse se tärkein osa brändiä? Luommeko me partiosta ja partiolaisuudesta sellaisen imagon, joka näyttäytyy hyvänä ulospäin? Ja lisää ihmisten haluakuulua meihin, sekä niihin, jotka ovat jo partiolaisia, että niihin, kotka eivät sitä vielä ole?

Haluammeko kasvaa, haluammeko partiosta kiinnostavamman harrastuksen? Haluammeko, että partion vaikutuspiiriin kuuluu yhä enemmän lapsia ja nuoria? Minä ainakin halua!
Siispä.. aion tästä lähin tuoda partiolaisuuttani esille tilanteissa joissa joku ihailee tarmokkuuttani, kehuu organisaatiokykyäni ja muuten kokee, että tartun toimeen. Aion tästä lähin kertoa, että partio on sen mulle opettanut, kuten niin monia muitakin asioita. Aion kertoa, että partio on oikeasti ihan julmetun hauska ja loistava harrastus, jolla on jokin tarkoituskin.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Miksi piirin toimintaa suunnitellaan, miten sitä tehdään ja miten siihen voi oikeasti vaikuttaa?

Näin kysyi minulta eilen yksi lippukuntatoimija...

Toiminnansuunnittelua pohditaan piirissä parhaillaan, samoin kuin lounaissuomalaista strategiaa vuoteen 2020.
Olen joskus miettinyt kovasti, vaikka toiminnansuunnittelu onkin ns. lempilapseni, että kehittääkö suunnittelu toimintaa niin paljon, kuin siihen laitetut resurssit voisivat antaa ymmärtää... Uskallan kuitenkin väittää, että kyllä, kunhan uskalletaan uhmata "näin on aina tehty"- ja "ei me osata"-asenteita!

Piirissä on parin viime vuoden aikana tehty paljon töitä toiminnansuunnittelun ja arvioinnin kehittämiseksi ja saatu aikaiseksi ns. tsykli.
Tsykli on aikataulutus toimintasuunnitelmalle, Ilmoittautumisjärjestelmälle, talousarvioiden laatimiselle, tapahtumakalenterille, toimintakertomukselle ja vuosikirjalle.

Mitä nämä kaikki ovat ja mikä niiden tarkoitus oikein on?

Toimintasuunnitelman tavoitteena on kehittää ja suunnitella piirin toimintaa. Mitä sitten piirin toiminnan tulisi olla? Kiteytettynä sen tulisi olla toimintaa, joka tukee lippukuntia laadukkaan partio-ohjelman toteuttamisessa. Tämä sisältää aika paljon, ohjelmatapahtumia, koulutusta, viestintää, hyvin hoidettua taloutta, erilaisia projekteja, aktiivista aluetyötä yms.
Toimintasuunnitelma laaditaan piirin strategian pohjalta, niin sanottujen päätavoitteiden pohjalta.
Päätavoitteet ovat piirissä strategiassa 2020 samat, kuin Suomen Partiolaisilla, toki lounaissuomalaisittain ajateltuna. Tänä vuonna piirin luottikset aloittivat toiminnansuunnittelun ilman osatavoitteita kiireisen aikataulun vuoksi, vaikka tämä olikin piirihallituksella tiedossa etukäteen, on se hiukan herättänyt hämmennystä.
Parhaillaan kuitenkin työstetään piirin päätavoitteiden alle osatavoitteita, joita lippukunnat ja luottiksetkin pääsevät kommentoimaan :)

ILMOon kootaan kaikki mahdolliset piirin tapahtumat, jokainen jaosto (19 kpl), toimikunta ja ryhmä(6 kpl) kokoaa ja mainostaa ILMO:ssa omia tapahtumiaan, tapahtumia on jokaiselle ikäkaudelle ja ajatuksena on, että ensin suunnitellaan toimintaa ja sitten katsotaan, minkälaiset tapahtumat tukevät suunnitelmia, sitten niistä tapahtumista kootan ILMO-tekstit ILMOON.

Tapahtumakalenteria kootaan, jotta kaikki piirin tapahtumat löytävät sopivan viikonlopun ja jottei ainakaan samalle ikäkaudelle kuuluvat tapahtumat menisi päällekkäin, tavoitteena on myös vakioittaa tiettyjä tapahtumia niin, että lippukunnat voisivat aina tietää, milloin on se piirin syyskokous, lippispäivä tms.
Tapahtumakalenteria pyritään kokoamaan niin, että tapahtumat kiertävät järkevästi ja tasaisesti ympäri piiriä.

Talousarvio puolestaan on piirin ryhmien, jaostojen ja toimikuntien laatima kuluarvio tulevan vuoden kuluistaan.

Toimintakertomukseen kootaan edellisen vuoden arvio toiminnan toteutumisesta ja laadusta. Kirjatn, mitä kaikkea tehtiin, missä onnistuttiin ja missä jäi kehitettävää.

Vuosikirja on tänä keväänä ensimmäisen kerran ilmestyvä "kirja", jossa kuvituksen ja rentojen juttujen kautta käydään läpi edellistä vuotta. Varsinkin vuosikirjan sisältöä kehitellään vielä paljon. Ja kerätään juttu ideoita ensi vuoden vuosikirjaan.

Tuota kaikkea siis on TSYKLI, jonka tarkoitus on järkevöittää piirin toiminnansuunnittelua ja lippukuntien saaman palvelun suunnitelmallisuutta.
Hiukan ehkä pitkästi ja monimutkaisesti selitettynä, mutta toivottavasti tuo avaa hiukan asiaa ja prosessia :)

tässä vielä kuvana sama hommeli.

Kuka/Mikä päättää ja koska?
Toimintasuunnitelman (ja tänä vuonna myös Strategia 2020) hyväksyy joko sellaisenaan, tai muutoksin piirin syyskokous. Jossa lippukunnilla on jäsenmäärän mukaan ääniä. Eli lippukunnat päättvät sen, mitä piiri tekee ja miten.

Tottakai suunnitelmia valmistellaan ja työstetään etukäteen ja tälläkin hetkellä lippukunnilla ja luottiksilla on mahdollisuus osallistua toiminnansuunnittelu kyselyyn osoitteessa http://www.webropol.com/P.aspx?id=428984&cid=6411687 . Tämän kyselyn vastaukset ovat toiminnansuunnittelussa ja toimintasuunnitelman kokoamisessa kovin tärkeitä ja eittämättä myös toiminnan kehittämisessä. Lisäksi syksyllä järjestetään, jos vain osallistujia on, useammassa paikassa piiriä SC-tapahtumia, eli Strategia café:ita, joissa pääsee kommentoimaan piirin pitkätähtäimen tähtikarttaa (jossa siis mm. kisat ja ikäkausitapahtumat järjestäjineen), sekä suurtapahtumalistaa, jossa määritellään mm. piirileirien tulevat ajankohdat. Lisäksi totta kai strategisiin päätavoitteisiin ja ennen kaikkea osatavoitteisiin kaivataan kommentointia.
Oikeasti tämä ei ole mitään turhaa diipadaapaa, tai raskasta ja hankalasti ymmärrettävää asiaa, asioita voidaan työstää kovin hyvin, vaikkei strategiaa olisi koskaan itse tehnyt tai vaikka se tuntuisi hankalalta, opittavaa tässä on kaikilla. Ja juuri niin voi parhaiten vaikuttaa.

Toiminnansuunnittelusta tulen kirjoittamaan varmasti pitkin kevättä ja kesää monia juttuja, jotka toivottavasti ovat paljon mukavampi ja maanläheisempiä tekstejä, halusin nyt vain käsitellä kaikkien kanssa kysymystä, joka minusta oli kovin hyvä!

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

ph-neutraalia(kin) piirihallitusta blogimuodossa :)

Heipsan kaikille!

Lounais-Suomen Partiopiirin piirihallitus on päättänyt aloittaa blogin pitämisen.
Tietäisittepä vaan, kuinka tuskaisen vaikeaa oli pelkästään päättää blogille nimeä :)
Kaikkea välillä pihalla, ph-neutraali ja varjohallitus pohdittiin. No, nimi tuskin blogia pahentaa, mutta allekirjoittanut jo hetken harkitsi äänestyksen luomista tämänkin asian tiimoilta ;)

Tavoitteena tällä blogilla on kertoa piirihallituksen näkökulmasta uutisia, ajankohtaisia asioita, työstössä olevia asioita, ja ihan vaan rennosti kuvailla, mitä milloinkin on meneillään.
Pyrkimys on lisätä piirihallituksen ja näin ollen hallinnon viestintää lippukuntien ja luottisten suuntaan, herätellä keskustelua ja pohdintaa ajankohtaisista asioista ja ihan vaan kertoa ja jakaa fiiliksiä.

Onnistutaanko siinä? Se jää nähtäväksi.

Blogiin kirjoitettavia juttuja saa mielellään kommentoida, jättää keskustelunavaus ehdotuksia yms.

Toivotaan, että tästä tulee "ihan kiva" juttu :)

"Me emme ole kahden...

… meitä on monta tuhatta miljoonaa” laulaa ikisuosikkini Ismo Alanko. Tämä lyriikka tuli mieleen eilen piirihallituksen kokouksessa, jossa käsittelimme keskusjärjestön strategialinjauksia ja siellä ollutta tavoitetta: ”Lippukunnat kautta Suomen toteuttavat monipuolista, laadukasta ja tavoitteellista ohjelmaa suurimman nuorisojärjestön paikallisina edustajina”. Piirihallitusta puhututti erityisesti tuon lauseen loppuosan ajatus siitä, että partio näyttäytyy osallistujilleen juuri sellaisena, kuin osallistuja sen jossain tietyssä lippukunnassa jonain tiettynä ajanhetkenä kokee.

Pohdimme sitä, että kuinka selvä asia tuo ”oleminen osa suurta kansainvälistä liikettä” on lippukunnille. Mielletäänkö asia niin, että lippukunta on paikallinen taso piirin, SP:n ja maailmanjärjestöjen muodostamassa kokonaisuudessa ja että me kaikki olemme osa järjestöä, jolla on mm. yhteinen arvopohja.

Lippukunnat ovat siis partion näyteikkunoita lähiympäristössään ja tänä keväänä niiden tarjontaa onkin esitelty myös ei-partiolaisille, kun Avaustempauksia järjestettiin ihmisten ilmoilla ympäri piirin ja ympäri Suomen. Partion juhlavuoden erilaisissa tempauksissa pyritään saamaan partiolle entistä suurempaa medianäkyvyyttä ja välittämään tietoa mm. harrastuksemme sisällön monipuolisuudesta. Tänä vuonna partio siis on erityisesti valokeilassa ja toivottavasti julkisuuteen välittyvä kuva on sitä, mitä toivomme eli viesti partion moninaisesta erinomaisuudesta tavoittaa kuulijat. Sen eteen ollaan ainakin töitä tekemässä.

Ismolla aloitettiin ja Juicella voidaan lopettaa: ”Kun henki on vahva vähäkin työ, riittää maailman luomiseen”. Näillä mennään.



-Maija