maanantai 26. syyskuuta 2011

STOP jääräpäisyys ja täysillä kohti yhteistä suuntaa

Ihan ensin alkuun tässä tekstissä korostan, että tämä(kin) teksti on allekirjoittaneen näkemys, eikä edusta L-SP:n virallista kannanottoa, ettei tule sekaannuksia :)

Olen tässä viime viikkoina törmännyt joihinkin törmäyskursseihin partiossa (lähinnä ehkä tässä tilanteessa keskusjärjestössä ja piireissä, mutta tämä sopii myös lippukuntien suuntaa).
Törmäykset ovat olleet eritasoisia, johtuneet eri asioista ja herättäneet erilaisia tunteita.
Mielestäni yhteistä niille on ollut ainakin joku tai jotkut seuraavista seikoista
1) osittain kyseessä on ollut väärinkäsitykset. Ainakin jossain vaiheessa törmäystä tai siihen joutumista.
2) tilanteessa ei ole jaksettu/huomattu nähdä ainakin kahta eri näkökulmaa asiaan, koska asioita on tehty suurella sydämellä ja tunteen palolla
3) joskus on koettu, että tarkoitus pyhittää keinot
4) on unohdettu, että joskus kannattaa ensin koittaa silittää ja vasta sitten haukkua/purra, haukkuva koira ei pure, mutta tyytyväisestä koirasta saa kaverin :)
5) ei olla suoraan ja rehellisesti kerrottu, mikä mättää. Tai ei ainakaan niille, jotka vois toimintaa palautteen pohjalta muuttaa.

Oon miettinyt, mikä saa meidät, siis minut mukaan lukien, toimimaan näin hooposti.
Niinku oikeesti.
Meillä on yhteinen päämäärä. Onhan?
Meillä on yhteinen arvopohja. Onhan?
Ja keinotkin kaiketi aika samanlaisia. onhan?
Ja mikä tärkeintä, me kaikki ollaan vaan ihmisiä, erehtyviä ja tavallisia ihmisiä (okei, sopivasti hulluja partiolaisia) tunteinemme ja raivoinemme. Voitaisko me koittaa katsoa asioita asioina ja ihmisiä ihmisinä? Ja pitää nämä myös erillään?


Ehkä siksi, että elämme niin täysin tälle harrastukselle ja tässä harrastuksessa emme aina näe, millaisia mittakaavoja asiat saavat. Tunteista vahvimmat ei aina ole järkevimpiä, kuten me kaikki hyvin tiedämme, liiankin hyvin joskus.

Musta tuntuu hyvin vahvasti siltä, että pienten asioiden (ja suurten tunteiden) vuoksi jäämme junnaamaan paikallamme samaan aikaan, kun meen pitäis nostaa kissat pöydälle ja alkaa tosissamme piirtämään kartalle rastipaikkoja. Ottaa se yhteinen suunta kompasseihimme ja lähteä rasti kerrallaan ratkomaan asioita.
Me, jos jotkut onnistutaan siinä!
Ihan varmasti.

Nyt vaan se me-henki esiin, stopit tälläiselle jästipää-touhulle ja kukin meistä kehittämään itseään ja tapaansa toimia, mä lupaan olla ensimmäinen peiliin katsoja! Meillä on monta peiliä, tuleeko joku messiin niin, että päästään jatkamaan täysillä eteenpäin ja keräämään hyvät "pisteet".



Loppuun vielä viisaus, jonka alkuperäistä esittäjää valitettavasti en tiedä.
"Tule sellaiseksi kuin haluaisit olla olemalla toisille sellainen kuin toivoisit heidän olevan sinua kohtaan."

tiistai 20. syyskuuta 2011

No(l)lausta ja muuta kivaa tulossa

Piirihallitus kokousti reilun neljä tuntia WeBexissä tänään käsitellen jo aiemmassa blogitekstissä olleita asioita.

Muutamia uusiakin asioita tuli päätettyä/sovittua.
Tässä olennaisimpia paloja illalta.

Luottisten pikkujoulut
Kyllä vaan kantsii olla L-SP:n piiriluottis, oikeesti. On meinaan tulossa vuosituhannen parhaat Luottisten joulunol(l)aukset perjantaina 16.12.2011 klo 19.00 alkaen Turussa. Merkitse nyt kalenteriin! Ja hei, pääsysi nollaukseen voit varmistaa vielä sillä, että pikapikaa liityt piirin luottikseksi!! (ihan oikeasti kaikki, ihan kaikki ovat tervetulleita ja tärkeitä!!)
Lisätietoa luvassa, kerrottakoon kuitenkin, että piirinjohtajan asukokonaisuus tulee olemaan huimaava!

Palautetta Lippukuntapäivästä
Lippukuntapäivässä syyskuun alussa kerättiin palautetta kaikesta mahdollisesta.
Kiitos palautteesta, niiden avulla saamme piiriä eteenpäin!! Piirihallitus paneutuu palautteisiin hyvin tarkasti ylimääräisessä kokouksessaan marraskuun alussa.

Yksi selkeä ja usein toistunut palaute, johon tartuimme heti toiminnansuunnittelussa vuodelle 2012 oli se, että lippukuntapäivän koettiin olevan hankalaan aikaan, heti toimintakauden alussa. Niinpä ensi vuoden lippukuntapäivä siirretään myöhäisemmäksi ja kokeillaan sunnuntaipäivää. Eli piirihallitus esittää syyskokoukselle laadittuun tapahtumakalenteriin, että Lippukuntapäivä vuonna 2012 olisi 30.9.

Piirihallituksen fb-yhteisö

Piirihallitus päätti luoda oman yhteisön facebookkiin parantaakseen, tehostaakseen ja monipuolistaakseen viestintäänsä. Tulkaa kaikki tykkäämään, kommentoimaan ja keskustelemaan! :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin tältä "illalta".

Piirihallitus kokoontuu tänään

Piirihallitus kokoontuu tänään Webex -kokoukseen.
Listalla on paljon tärkeitä asioita, muun muassa:

Toimintasuunnitelma 2012

Toimintasuunnitelman suuntalinjaukset on hyväksytty jo syyskokouksessa 2010, nyt on siis tehty tarkennuksia ja jokainen piirin jaosto, ryhmä ja toimikunta ovat suunnitelmiaan tarkistelleet.
Strategiamme ohjaa toimintaa yhä edelleen!

Talousarvio
Toimintasuunnitelman ehdoilla on tarkoituksena laatia piirille mahdollisimman realistinen talousarvio ja huomioida mahdolliset tulevat haasteet myös, esim. valtionavun suuruuden kehitys, jäsenmääräkehitys jne.

Ketunkolo ja viestintä piirissä

Piirihallituksen pohdintojen pohjalta käydään keskustelua, jonka viestintäryhmä saa evästykseksi. Piirihallitus on pohtinut mm. viestinnän tavoitteita, viestinnän haasteita, viestinnän keinoja jne...

Kasvu
Piirin strategiassa Kasvu on yhtenä pääpainopisteenä ja piirihallitus käy keskustelua myös Kasvun tämän hetken konkreettisista tavoitteista piirissä. Olemme saaneet SP:ltä uusia tilastotietoja, joita myös partioneuvostossa käsiteltiin, ja niiden pohjalta meidän pitäisi ennen marraskuuta päättää myös piirin virallinen kasvutavoite vuoteen 2014 ja 2020.
Ja jotta näihin päästään, pitää totta kai käydä realistista keskustelua siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Adventtikalenterikampanja
Piirihallitus vahvistaa myös talousryhmän ehdottoman adventtikalenterikampanjan.

Lippispäivän palaute
piirihallitus myös käy läpi lippukuntapäivän palautteita ja pyrkii huomioimaan nämä palautteet seuraavan Lippispäivän suunnitelmissa.

Luottisministerin eropyyntö
Piirihallitus käsittelee luottisministerin eropyynnön tehtävästään.
Samalla käydään keskustelua siitä, miten loppuvuoden ja ensi vuodenalun tapahtumien suunnittelu-/toteutusvastuut jaetaan.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Vaikuta, millaiset monimuotoisuuslinjaukset SP:lle tulee!

Tiesittekö, että L-SP:ssä toimii joka viides suomalainen partiolainen.
Niinpä meidän roolimme siinä, millaiseksi tätä partiotoimintaa viedään on merkittävää, käyttäkäähän siis "ääntänne" ja vaikuttakaa, tähänkin asiaan!




Suomen Partiolaisten monimuotoisuuslinjaukset on tarkoitus saada valmiiksi tämän syksyn aikana. Linjaukset hyväksytään Partioneuvostossa marraskuun lopulla.

Monimuotoisuuslinjausehdotus on nyt nähtävänä ja kommentoitavana osoitteessa:
www.partio.fi/monimuotoisuus

Sivun alareunassa on palautelaatikko, jonne ehdotuksia, lisäyksiä ja kommentteja – miksei myös kehujakin - voi kirjoittaa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Vaikuttamisesta

Piirin syyskokous lähestyy ja samalla piirihallitus yrittää kuumeisesti miettiä, miten saada lippukunnat aktivoitumaan tosissaan päätöksentekoon.

Keinoiksi on mietitty ainakin:
- ennakkojuttu Repolaiseen
- kokouspostit aiemmin lippukuntiin ja samalla nettiin
- kokouskutsu julkaistaan Repolaisessa, luodaan tapahtuma fb:iin, ja tottakai kutsu julkaistaan myös piirin nettisivuilla
Tuleeko muuta ideaa mieleen? Pliis, kertokaa :)

Toivon todella, että lippukunnat haluavat käyttää rooliaan piirin omistajina ja ohjata hallitusta toimimaan entistä tehokkaammin Strategiamme mukaan.
Lippukuntia varten tämä piiri on olemassa, millään muulla ei pitäisi olla väliä, noin kärjistäen sanottuna.

Syyskokous on tänä(kin) vuonna erityisen tärkeä, monta piirihallitus pestiä on auki ja kaikkiin tarvitaan tekijöitä, aktiivisia, innostuneita, motivoituneita tyyppejä, joilla ehkä ennen kaikkea tulee olla halua toimia. Kaikki muu on opittavissa, oikeesti. Juuri SINÄ voit olla ensi vuoden hallituksessamme, pohdi, mieti ja lähde mukaan! (Ilmianna itsesi piirin vaalitoimikunnalle tai käräytä kaverisi)
Ja lippukunnat, tulkaa mm. valitsemaan meille hallituksen jäseniä vuosiksi 2012-2013.

Yleensäkin olen pohtinut vaikuttamista partiossa,lippukunnissa, piireissä ja keskusjärjestössä viime aikoina paljonkin.
Itse tykkään vaikuttaa (joskus ehkä liiaksikin).
Toki olen aina oikeasti pyrkinyt olemaan rakentava, herättämään keskustelua ja kuuntelemaan erilaisia näkökulmia ja ennenkaikkea arvostamaan eri näkökulmia.
Mutta koskaan en ole suostunut olemaan sanomatta mielipidettäni foorumilla, jolla olen voinut vaikuttaa, mielestäni se on jopa jokaisen velvollisuus, vaikuttaa, jos siihen on mahdollisuuksia ja voimavaroja. Kannustan lämpimästi kaikkia muitakin vaikuttamiseen, askel kerrallaan asiat voivat muuttua parempaan.

Uskoisin, että itselleni valaiseva kokemus vaikuttamisessa on ollut se, kun olen hoksannut,että ennenkaikkea kannattaa vaikuttaa juuri siellä, jossa päätöksiä tehdään, lippukunnanjohtajistossa, jaoston kokouksissa, piirihallituksessa, piirin kokouksessa, laajennetuissa valiokunnissa, partioneuvostossa.
Valitettevasti(?) ei edelleenkään ole tehokkainta, että huudellaan "piilossa", turuilla ja toreilla ;)
Ja joo, tiedän,että etukäteis- ja jälkipelejä voidaan joissain tilanteissa pelata etukäteen, mutta trust me, käyttämällä puheenvuoroja, kertomalla mielipiteesi oikeassa paikassa saat taatusti ihmiset pohtimaan asioita. Oikeesti.
Ainakin minulla on tästä vahva fiilis.

En ole aina lippukunnassani, piirissäni tai keskusjärjestössä saanut mielipidettäni läpi, onneksi. Mutta väitän, että monesti olen saanut heräteltyä keskustelua asioista, jotka ovat olennaisia, jotka ovat tärkeitä. Ja joihin olen halunnut mielipiteeni ilmaista. Ja asiat ovat edistyneet.

Haluan oikeasti kannustaa ja innostaa kaikkia tekemään samoin, kertokaa avoimesti, mikä mättää, mikä ei toimi, kertokaa se suoraan ihmisille jotka voivat vaikuttaa, tai kertokaa se itse paikoissa, joissa päätöksiä tehdään. Uskon sen edelleen olevan paras ja rehellisin paikka. Ja kuten olemme luvanneet, aina saa soittaa, ihan aina! Ilkeyttämme emme tee mitään päätöntä, vaanm joko hölmöyttämme, huomaamattomuuttamme tai ajattelemattomuutta. Ohjatkaa meitä, joohan.
Me ollaan lippukuntien valitsemia ja mielellämme otetaan sieltä palautetta, kaikenlaista! Ja yhteinen päämäärä meillä kaikilla partiolaisilla ihan varmasti on!

Syyskokoukseen siis, ihan joka iikka, sieltä saa ruokaakin ;)

torstai 15. syyskuuta 2011

Miten me oikeasti tehdäänkään tätä partiota?

Vietin viime lauantaina upean päivän ihan mahtavien L-SP:n lippukunta- ja piiritoimijoiden kanssa piirimme Lippispäivässä.
Meitä oli paikalla noin 160 henkeä, saimme nauttia hyvistä ja monipuolisita koulutuksista, keskusteluista ja piirimessuista :)



Vitsit, se fiilis, se into ja halu tehdä partiota joka näillä tyypeillä oli!

Vaikka itse olen kokoajan toiminut lippukunnassani aktiivisena, paria vuotta lukuunottamatta, myös viikottaisessa toiminnassa (silloinkin olin tosi lpkj)en aina kaiken tämän hetkisen hallinnollisen "väännön" keskellä muista, kuinka mielettömän innokkaita, motivoituneita ja innostuneita tyyppejä meillä on lippukunnissa ja piirissä. Tyyppejä, jotka antavat kaikkensa ja enemmänkin.
Miten jo heidän läsnäolonsa saa minut luottamaan täysillä tähän liikkeeseen, sen menetelmän keinoihin ja päämäärään. Oikeesti, olin aivan täpinöissäni vielä sunnuntai-illallakin, täynnä tuoretta intoa ja tarmoa.

Lippispäivässä saimme Aleksin (piirinjohtajamme)ja Timon (projektiministerimme) kanssa osallistua mahtavien tyyppien kanssa ensin "partiomurheiden kaatopaikka"-tuokioon, jossa hämmästelin, aidosti hämmästelin, kuinka kypsästi ja asialliseti murheita tuotiin esille, kuinka yhdessä niitä pyrittiin ratkaisemaan. Ongelmat koettiin lippukunnasta tai lippukunnan kotikunnasta riippumatta tärkeiksi ja eri puolilta piiriä tulevat tyypit yrittivät aidosti opastaa, neuvoa ja herätellä näkemään vaihtoehtja, WAU!
Iltapäivällä pääsimme "piirinjohdon kyselytunti"-tuokioon, jossa hämmästyin uudestaan. Kukaan ei edes ajatellut teilaavansa meitä. Ei vaikka se ehkä oli jopa hiukan ajatus, ajattelin, että osa tulisi mentaliteetillä: "tule ja heitä piirinjohtoa tikalla", "kerro, mikä ei toimi", "avaudu", meuhaa, mitä vain".

Mutta sainkin kokea hyvän keskustelun lisäksi arvostusta ja huomiointia. Uskomatonta!
Ihmiset, jotka tekevät kaikkensa jo kasvattaakseen lapsia ja nuoria meidän arvoihimme jaksavat vielä innostaa, kannustaa ja motivoida meitä. Meitä, joiden pitäisi olla innostajia ja kannustajia. Meitä, joita voisi myös sättiä, joita voisi syyttää kaikesta "pahasta".
Mutta heillä oli mielestäni toisenlaiset tavat toimia, rakentavuus, kannustaminen ja mielipiteidemme arvostaminen (tai ehkä en vaan huomannut niitä nastoja tuolissani aamun mahtavien fiilsiten takia ;)).
Kotona kerroin tästä ja mulle todettiin, että eikös se partio toimi noin, eikös partion idea niinku oo tehdä yhdessä, arvostaa ja suvaita.

AIVAN!
Niinhän se tosiaan toimii, toimiihan... kaikkialla?

Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä tälläisen piirin johdossa kelpaa olla!
Piirin, jossa tärkeää ja raskastakin työtä tekevät lippukuntatoimijat jaksavat vielä innostaa ja kannustaa piirin johtoa.
Olen kiitollinen ja onnellinen.
Enkä nyt tarkoita, etteikö mulle saisi antaa myös negatiivista palautetta, tottakai saa, pitääkin antaa. En ilkeyttäni tai tahallani tee asioita huonosti tai typerästi, eli siis jatkossakin vaan antamaan palautetta ja soittamaan/laittamaan mailia ihan koska vaan.
Mutta tahdoin kertoa tämän siksi, että mulle tämä oli tosi innostavaa ja nyt jaksan sitten niitä ikäviäkin asioita paremmin!

Taas mietein, miten mahtavaa partio on ja ennen kaikkea, kuinka juuri tälläistä sen pitää olla. Toistensa tukemista (vaikeissakin) paikoissa, toistensa innostamista ja kannustamista, yhteistyötä kaikilla saroilla.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Strategiaa ja kasvua vai strategista kasvua vai sata tragediaa ;)

Pimeät, liian pimeät, kylmät ja synkät syysillat ovat tuoneet tullessaan jotain hyvääkin, nimittäin partioinnostuksen. Sellaisen fiiliksen, et nytkö oikeasti kääritään hihat ja aletaan toimimaan, tosissaan.

Oon hahmotellut päässäni (välillä tuntuu, että lähes päissäni, niin paljon univelkaa aika-ajoin on taas kertynyt, ihanaa tää lapsiperhe-arki, en aina suosittele!) vaikka mitä ja jotain jopa saanut paperille ja ehkä jopa sparrattua joitakin asioita joidenkin tyyppien kanssa.

Päällimmäisenä on ehkä käväissyt mielessäni piirin toimintasuunnitelmaa kootessani piirimme Strategia 2020. Toiminnan laatu, Kasvu, Brändi, Yhteiskunta ja Piiri, siinä on ne viisi juttua (joiden alla toki on monia tarkentavia otsikoita), joihin meidän pitäisi panostaa ja joiden pitäisi olla meidän suuntaviivoja. Ja joihin piirin ryhmät, jaostot ja toimikunnat ovat upeasti sitoutuneet suunnitelmissaan!!

Jos haluat, voit tsekata strategian kokomaisuudessaan vielä täältä:http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/system/files/Sivu/181/lsp_toimintasuunnitelma_2011e_pdf_4d8c44fc79.pdf. Olemme piirin kokouksessa strategian hyväksyneet ja sen pohjana on toiminut keskusjärjestön strategia, jota olemme olleet aktiivisesti kommentoimassa.
Viime päivinä olen miettinyt erityisen paljon tuota osaa, Kasvu.
Ja ehkä nimenomaan L-SP:n näkökulmasta, okei ihan pikkuisen sivuten myös koko SP:n kenttää ;)

Viime kasvu-kirjoitukseni kirvoitti runsasta keskustelua mm. siitä, havitellaanko kasvua siksi, että piirihallitus saisi mässäillä tuloilla tai hehkuttaa suuruuttaan, silloin jo vakuutin, ettei tästä ole kyse, ja nyt uskalsin taas "sohaista" aihetta.
Enää ei taida riittää kauniit puheet kasvun tarpeesta, ei ajatukset siitä, että "uusi" ohjelma lisää partiossaoloaikaa, ei luotto koulutettujen johtajien osaamiseen. Miksi?
Miksi samaan aikaan, kun ns. tuotteemme pitäisi olla kunnossa jäsenmäärämme lasku ei taitu?
Missä on vika? Mitä me teemme väärin?
Ihan tosi, kertokaa mulle!

Itse olen pähkäillyt seuraavia, aika kliseisiäkin syitä
1) Partio ei ole mediaseksikäs, oman lippukuntani tarpojatyttö sanoi, että hänen kaverinsa kysyivät häneltä "hä, vieläkö sä niinku oot partios, eiks se oo vähä sudari touhuu?"
2) Emme osaa myydä tuotettamme, partio on niin monimutkainen, upea ja hieno juttu! Mutat silti minä en ainakaan osannut uusien lasten vanhemmilel tyhjentävästi kertoa, MITÄ se partio sit oikein on. Joo, mä tiedän meidän tavoitteet, tiedän, MIKSI, mutta miten kiteytän, MITÄ?
3) Meillä ei ole aitoa tavoitetta kasvaa(?). Piirit odottaa "ihmettä" SP:ltä, LPK:t piiriltä ja kukaan ei oikeasti uskalla tarttua hommaan.
4) Ei ole resursseja. Ne LPK:t jotka eniten tarvitsisivat kasvua ovat juuri niitä, joilla ei ole siihen resursseja. Ensin tarvitaan aikuisia, sitten lapsia ja se kaikki vaatii töitä, erityisesti LPK:ssa, jossa jo viikkotoiminnan ja hallinnon pyörittäminen muutenkin on haastavaa

Tartun hiukan tähän resurssi-asiaan. Todellisuudessa itse uskon, älkää kivittäkö hengiltä, että tietynlainen "pakko kasvaa" on ainut keino kasvaa. On helpompaa vedota siihen, ettei meillä ole resursseja, kuin alkaa kivien alkta kaivaa niitä resursseja.
Mutta voiko yhtään LPK:aa pakottaa kasvamaan, no ei tietty, mutta rohkaista, kannustaa ja hiukan patistaa voi!

Muita ongelmia, joita Kasvussa pohdin, oli se, että alueet ja LPK:t tarvitsevat tosi erilaista tukea. Ja jotta kaikki saisivat oikeanlaista tukea vaaditaan hirmuisesti tyyppejä näitä tukemaan, ja niitä tyyppejä ei missään taas ole tarpeeksi.
Miksi? Miks me ei osata rekrytoida piiriin ihmisiä, tää on aika traagista!
Johtuuko se siitä, ettei jaostoihin osata hakeutua, ollaanko liian sisäänpäin kääntyneitä, onko piirinjohto niin syvältä, ettei haluta, eikö nuoria johtajia haluta "antaa piirille" (vaikka mistään muualtakaan niitä luottiksia ei tule) missä mättää?

Aika surumielisenä mietin sitä tosiasiaa, että kohta voi meillä(kin) olla edessä se, että täytyy alkaa karsia jostakin, ilman, että sitä halutaan tehdä. Ja tämä ei siltikään ole se kaikista suurin huolenaiheeni, idealisti kun edelleenkin olen, suurin huolenaiheeni on se, että jos tavoitettavuutemme laskee, laskee myös niiden lasten ja nuorten määrä, jotka ovat saaneet partioon jonkun kontaktin. Niiden, jotka ovat saaneet onnistumisen kokemuksia, oppineet uutta itsestään ja toisistaan, jotka ovat istuneet iltanuotiolla paistamassa tikkupullaa, jotka ovat kisailleet ja pitäneet hauskaa, jotka ovat kasvaneet aktiiviseksi yhteiskunnan jäseniksi, joista on tullut jotain suurta ja silloinkin he ovat muistaneet, miten partio muokkasi heitä.
Meillä ei ole oikeutta viedä tätä tulevaisuuden ja tämän päivän lapsilta ja nuorilta, eihän?
Meidän pitää siis oikeasti alkaa kasvaa, tavoittaa enemmän ja antaa enemmän elämyksiä!
Meidän pitää voittaa kasvun esteet, meillä pitäisi olla siihen kaikki avaimet, mutta onko meillä uskallusta.

Tiedän, että partiossa on tällä hetkellä paljon muutakin tärkeää, mutta jotenkin minut on parin viikon aikana vallannut sellainen ajatus, että ellemme havahdu ymmärtämään Kasvun tärkeyttä emme pääse keräämään hedelmiä monesta muustakaan asiasta.
Me tarvitaan kasvua ja sen pitää olla systemaattista, suunniteltua, alueen/lippukunnan tarpeisiin räätälöityä. NYT on kaikkien aika kääriä hihat ja alkaa toimia, kuka on messissä?

tiistai 6. syyskuuta 2011

Luottikset ovat järjestön elinehto

Aiemmassa tekstissäni toin esille huoleni siitä, saammeko luottiksia mukaan toimintaan ja pysyvätkö he mukana toiminnassa, jos mielipiteille, keskustelulle ja epäonnistumiselle ei ole tilaa.
Laajennetaanpa perspektiiviä hiukan.

Mikäli meillä ei ole luottiksia, meillä ei ole toimivaa, laadukasta partiotoimintaa.
Sitä määrää työtunteja, joita vapaaehtoiset luottamushenkilöt tekevät piireissä, keskusjärjestössä ja lippukuntien arjessa ei korvaa mikään.

Meidän on siis ihan tosissaan herättävä siihen, että:
1) pestien pitää olla ihmisen kokoisia, jotta niihin uskalletaan tarttua
2) pestejä pitää tuoda esille kaikkialla ja kaikille, jotta niihin on helppo tarttua, ei ns. "hyvä veli-touhua" (en väitä, että sitä olisi, mutta voisi olla..)
3) tietyllä tasolla pitää myös rehellisesti tuoda esiin ja tunnustaa se tosiasia, että luottiksia piirien ja keskusjärjestön tehtäviin ei kasva muualta, kuin lippukunnista. Totta kai lippukuntien arjen pyörittäminen on tärkeintä, mutta pitää uskaltaa myös sanoa ääneen, ja pitää esillä sitä, että luottiksia lippukunnista tarvitaan mahdollistamaan ja kantamaan vastuuta yhteisistä asioista. Se on meidän kaikkien vastuu.
4) yhdessä tekeminen pitää nostaa uudelleen sinne asteelle, kuin se on joskus ollut! Keskinäinen arvostus ja kunnioitus mukaan peliin kaikkialla :)



Tämäkään ei riitä, pitää myös huolehtia siitä, että kun luottiksia on, pitää heistä pitää huolta. Tapoja, keinoja ja tarpeita on vaikka kuinka, mutta listaanpa tähän nyt joitakuita, joita ainakin minä itse voisin tehokkaammin pitää esillä ja muistaa.
1) kiitä, kiitä, kiitä ja kiitä, kuka tahansa meistä voi kiittää toista, oikeasti!
2) tue, tue, kannusta ja kannusta (vaikka epäonnistuttaisiinkin)
3) anna vastuuta ja arvosta osaamista/asiantuntemusta
4) luo puitteet pestissä onnistumiselle
5) luottiksella on oltava oikeus tehdä pestiään, luoda ja kehittää sitä. Saada realistiset mahdollisuudet toteuttaa itseään
6) ulkoisten tekijöiden tuki on tärkeää (toimihenkilöiden asiantuntemus/tuki)
7) kaikilla pitää olla mahdollisuus toimia luottiksena asuinpaikastaan riippumatta (kulut on korvattava, tämä lienee itsestään selvää)
8) ehkä tärkeimpänä, intoa EI saa lannistaa.
Pitää antaa aidosti vaikutusmahdollisuuksia, tilaa tehdä pestiään, oikeus tehdä päätöksiä omassa pestissään (sääntöjen rajoissa tietty).

Miksi pohdin tätä?
Viimeaikoina on kirjoiteltu paljon vapaaehtoistoiminnan merkityksestä yhteiskunnalle. Viimeksi tänään Ylen nettisivuilta luin artikkelin: "Suomi olisi pulassa ilman vapaaehtoistyötä".
Asian voi kääntää myös niin, että partiojärjestö Suomessa olisi pulassa ilman luottiksia (toki myös ilman toimihenkilöitä, lupaan kirjoittaa teidän panoksistanne myös :) )

Mutta oikeasti, motivoituneet ja innostuneet partioaatteen sisäistäneet luottikset ovat meidän tulevaisuutemme!

muoks. järjestöllä (otsikossa) tarkoitan nyt niin piirejä, kuin keskusjärjestöä

maanantai 5. syyskuuta 2011

Onko partiossa tilaa mielipiteille, keskustelulle ja epäonnistumiselle?

Olen viimeaikoina pohtinut tästä asiasta kirjoittamista hyvinkin paljon ja nyt päätin pari riviä asiasta skriivata.
Tiedän myös, että ihan liian vähän olen (/olemme) kirjoitelleet, mutta koitetaan panostaa tähän(kin) asiaan hiukan enemmän.

Ilmoittauduin partioon tänä(kin) syksynä. Oli muuten 19.kerta.
Aika paljon näkemykseni partiotoiminnasta on kuitenkin tuona aikana muuttunut.
Rehellisyyden nimissä viimeisen parin vuoden aikana olen miettinyt aika-ajoin, haluaisinko edes, että omat lapseni partiota tekisivät kovinkaan "korkealla" organisaatiossa. Korkealla on lainausmerkeissä, koska minusta korkeimmalla tulee olla aina lippukunta.
Miksi olen pohtinut jotain näin kummallista, minä, joka olen elänyt partiolle, joka ei ole menettänyt sille vain kättään, vaan koko olemuksensa. Niinpä, hyvä kysymys.

Olen vilpittömästi, ja ehkä siis joidenkin mielestä sinisilmäisesti uskonut siihen, että partiossa asioita tehdään yhdessä ja ollaan samalla puolella. Olen uskonut ja luottanut siihen, että tässä harrastuksessa tuetaan ja kannustetaan toisiamme.
Keskustellaan näkemyseroista ja tehdään valintoja, kompromisseja ja mennään eteenpäin samaan suuntaan.
Olen ajatellut, että tässä harrastuksessa oppii, kehittyy ja kasvaa ja kyllä, saa myös epäonnistua ja sitten jatketaan eteenpäin yhdessä.

Ikäväkseni olen huomannut, että näin ei aina ole. On paljon ihmisiä, jotka pettyvät, joiden jalkojen alta suorastaan vedetään mattoa, joiden panosta ei huomata tai huomioida, jotka kokevat, etteivät riitä, ole tarpeeksi hyviä tai kelpaa.
Miksi? Mitä ihmettä on tapahtunut, oonko mä kasvanut aikuiseksi partiomaailmaan, jossa näin ei olekaan? Onko asiat muuttuneet? Onko oma ajatusmaailmani synkistynyt, missä mättää? Vai mättääkö?
Onko kukaan muu nähnyt tälläisiä kohtaloita? Ja miksi?

Samaan aikaan, kun me tarvittaisiin enemmän aikuisia lippukuntiin, luottiksia piireihin ja keskusjärjestöön, kuin ehkä koskaan ennen, samaan aikaa me unohdetaan tukea toisiamme. Muistetaan ehkä joskus kiittää, jos kaikki, siis aivan kaikki, menee putkeen, mutta ei oikeasti muisteta kiittää jo hiukan pienemmästäkin, saati kysyä, miten jaksat, voinko auttaa.

Yleistänkö liikaa? Varmasti.

Mutta mitä ihmettä me hei tehdään?
Miks me meinataan uhrata juuri se asia, joka on meidän elinehto, voimavara ja vahvuus, yhdessä tekeminen?

Minä uskon, että me saadaan paljon aikaan, yhdessä tekemällä, toisiamme tukemalla ja kantamalla vastuuta itsestä ja muista. Ja ei, en tarkoita, ettei saisi olla näkemyseroja, niitä toden totta tarvitaan.

Toivon vaan, että jokaisessa lippukunnassa, jokaisessa piirissä ja yhteisessä keskusjärjestössämme on tilaa mielipiteille ja niiden arvostamiselle.

Meillä kaikilla on sama päämäärä, reitit saavat olla erilaisia, kunhan ei tallota muiden polkuja, eiks joo :)

Joskus on vaikeaa muistaa sitä itsekin, mutta minä oikeasti aion panostaa enemmän siihen, että arvostan kaikkea ja kaikkia jotka tekevät pyyteetöntä työtä partiotoiminnan eteen ja jos mulla on kommentoitavaa, kysyttävää t ai nuristavaa, niin koitanpa muistaa kysyä/kommentoida/nurista rakentavasti ja kannustavasti.
Pliis, tehdään kaikki niin! Ja jos en jossain näin toimi, muistuttakaa mua siitä, kiltisti :)