tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kannustamisesta

Partioparaati pidettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti jo partioviikolla, kuten pääkaupunkiseudulla ja Tampereella on aina tehty. Pääsin itse toistamiseen piirihallituksen jäsenä seuraamaan paraatia Tuomiokirkon portaillta. Miten hienolta ihmismeri näyttikään portailta katsottuna! Ilmassa oli juhlan tuntua: Täyttäähän suomalainen partio 100 vuotta tänä vuonna ja juhlapuheissa kuultiin niin historian havinaa kuin tulevaisuudenlupauksia.

Partioparaatissa kiitettiin taas ansioituneita partiolaisia antamastaan panoksestaan yhteisen hyvän vuoksi. PHlaiset saavat tämän miellyttävän tehtävän eli he saavat jakaa myönnetyt ansiomitalit. Iloitsen kovasti monen partioystäväni puolesta, jotka saivat tunnustusta tekemästään työstä. Erityisen iloinen olen Mari Korhosen puolesta, joka sai vihdoin ansaitsemansa mitalin kymmenen vuoden puurtamisen jälkeen. Häntä voimme kiittää aktiivisesta toiminnasta sudenpentujaostossa, Tammileireistä, veteranitempauksesta, sudenpentukisoista ja uuden ohjelman lanseeraamisesta piirimme alueella.

Samaan aikaan moni johtaja, joka olisi ansainut tunnustuksen panoksestaan, jää ilman kiitosta ja tunnustusta. Lippukunnilla on erilaisia perinteitä anoa mitaleja, eikä anominen ole aina helppoa ja yksiselitteistä. Pitäisikö meidän laatia jonkinlainen pistetaulukko, jossa lukisi, kuinka monta pistettä kustakin pestista saa, saako hyvin hoidetuista pesteistä lisäpisteitä ja kuinka monella pisteella mitali myönnetään. Ainahan tulee uusi vuosia ja toivottavasti ne, jotka jäivät tänä vuonna ilman, saavat tunnustusta ensi tai seuraavana vuonna.

Usein mitalin myöntämiseen vaaditaan usean vuoden panosta. Onko tämä kiitos riittävä? Minusta on tärkeää muistaa, että jokainen meistä voi kiittää ja kehua partiokaveriaan, kun se on tarpeellista. Uskon, että tällainen kiittäminen ja kannustaminen kantaa pidemmälle kuin kerran neljässä vuodessa jaettava mitali ja antaa uutta intoa tekemiseen.

Olen usein miettinyt myös yhteisöllisyyden ja yksilöisyyden välillä olevaa paradoksia. Haluamme korostaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä. Miksi me kuitenkin kiitämme yksittäisiä partiojohtajia, vaikka hommia on tehty porukalla? Työelämässä on siirrytty palkitsemaan erilaisia tiimejä. Voisimmeko mekin alkaa kiittämään ryhmiä, jaostoja tai vartioita?

7 kommenttia:

  1. Tilastoja kun varmasti löytyy niin ainakin voisi kiinnittää huomiota niihin lippukuntiin missä suhteessa jäsenmäärään anotaan hyvin vähän ansiomerkkejä. Voi hyvinkin olla niin että toimii aktiivisesti erilaisissa projekteissa, mutta oman lippukunnan toiminta on heikossa hapessa. Eipä siinä juuri silloin lpkj-anomuksia täyttele.

    Paperinen lomake "etsi lupauksen anto vuosi" kohtineen on jäänne viime vuosi sadalta. Toisaalta en myöskään arvosta niitä lippukuntia missä merkin anominen on automaatio.

    Ansiomerkkijuttuja kehitetään mikä on hyvä juttu. Silti mua ihmetyttää ainakin pari seikkaa:
    1) Marskiin tarvitaan PJ-kurssi, mutta kurssi on tarkoitettu yli 22-vuotiaille
    2) Marskin on este piirin merkkien saamiselle. Hyvänä esimerkkinä vaikka Viljami joka sai piirin pronssisen nyt 2010. Ansiot kasassa jo aikapäiviä sitten.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä tämä "piirimuumiosasto" ei ole ongelma. Kyllä he ovat ikäänsä ja tekemiseensä nähden ovat saanet paljon merkkejä. Itse kuulun myös tähän joukkoon

    Halusin pikemminkin nostaa sen asian esiin, että meillä on paljon sellaisia johtajia, jotka tekee vuodesta toiseen paljon pieniä ja tärkeitä juttuja, joista kerääntyy iso potti.

    VastaaPoista
  3. Mannerheim-solki on ikään sidottu merkki, eikä se ole este mitalin myöntämiselle aiemmin. Tosin tiedän , että kohtuu herkästi sitä ajatellaan, että "ei ole kiire", joten mitskuja odotutaan hetki. Ja tottakin se on tavallaan, ei siinä kiire ole. Ja ykkösen marski on ainakin mielestäni jotain todella suurta ja arvokasta!!!!

    Uskon, että suurin osa meistä ei elä mitaleilla tai mitaleista, vaan onnistumisen kokemuksista ja aatteen palosta :)

    Jos olen oikein ymmärtänyt, on SP:n ansiomerkkiryhmä "puuttumassa" juurikin tuohon pj-kurssin käymiseen Marskin saamisessa. Samalla ansiomerkkien hakulomakkeiden pitäisi hieman muuttua... mm. riihityksien jäädä pois jne..

    VastaaPoista
  4. Tämä mun teksti ymmärrettiin taas aivan väärin. Tekstin pointti oli herättää ihmisiä miettimään, mitä muita keinoja meillä on kannustaa muita kuin myöntämällä mitaleja, ei arvioida, onko yksittäiset partiolaiset saaneet tarpeeksi tunnustuksia.

    En väitä, että eläisimme mitaleista. Niille, jotka ovat niitä saaneet, se ei ole ongelma. Tiedän kuitenkin monta partiojohtajaa, jotka ovat saaneet ensimmäisen partiomitalin kolmekymppisenä, vaikka ovat olleet yhtä aktiivisesti mukana kuin kaikki muutkin ja heille se on ollut kova pala. Jokainen haluaa kokea olevansa kunnioitettu ja arvostettu. Selvimmin tämä arvostus näkyy mitalien määrässä.

    VastaaPoista
  5. Ihan perus kiittämisessä meillä kaikilla olisi varmasti vielä varaa parantaa. Jos joku on tehnyt asiansa hyvin, miksi emme sanoisi sitä ääneen?

    Vaikka partiolaisina pidämme itseämme hyvinä antamaan ja ottamaan palautetta, parantamisen varaa varmasti on.

    VastaaPoista
  6. Jykä kommentoi:

    Partioparaatihistoriallinen "aina partioviikolla" tarkoittanee tässä "ainakin 4 vuotta". Perinteinen partioparaati marssittiin myös Lappeenrannassa.

    Pyydän toimittamaan kokoamasi luettelon monista tunnustuksetta jääneistä sellaisen ansainneista johtajista pikimmiten partiopiirin ansiomerkkitoimikunnalle. Sen ryhmän on hyvä saada tekemistä!

    Kuluneen kevään (lähinnä partioviikkon ja paraatina aikana) palkittiin vähintään 246 LSP-läistä LSP:n ja SP:n ansiomerkeillä. Lisäksi muut partioyhteisöt luovuttivat huomattavan määrän muita saajien(kin) arvostamia huomionosoituksia. Katsomalla ympärilleen vain esimerkiksi VPK-talon juhlasalissa jäävät kokonaan näkemättä muilla foorumeilla tai vaikkapa parin-kolmen edeltävän vuoden aikana eri tahoilla eri tavoin kiitetyt ja palkitut.

    Ehdottamasi pistetaulukko muistuttaa läheisesti paljon puhuttua partio-cv-rivien-keruu-menetelmää. Uskoisin, että ehdotusmenettely huomioi erilaiset ansiot ja pestien sisällön paljon monipuolisemmin kuin pisteautomaatti. Onneksi partiopiiri on järjestänyt viime kesän jälkeen jo viisi ansiomerkkikoulutusta.

    Piirimuumeista olen Idan kanssa yleisesti ottaen samalla kannalla. Mitalien määrän sijasta ja lisäksi katsoisin mieluusti mitalien laatua. Pohtisin myös, mitä eroa on partiossa on huomionosoituksilla ja vuositähdillä.

    Qsisto: tilastoja on paljonkin. Ne mittaavat vain henkilömääriä, eivät merkitystä tai laatua. Tilastot eivät myöskään löydä yksittäistä palkittavaa. Paperinen lomake jätettiin uusimatta ja tämän vuoden ajan SP kokeilee, josko sähköinen riittäisi. Sähköistä lomaketta uusitaan parhaillaan.

    Lupauksenanto merkitsee partiolaisuutta, muuten sitä merkitsisi vain raha (jäsenmaksu). Tuo PJ-kurssiasia oli tiedossa, mutta nykyinen sääntö voitti äänestyksen. Pj-koulutus tosin taidetaan mainita vain MS1:n kohdalla.

    Myös Mannerheim-solkeen liittyy yleisperiaate välttää liian yhtäaikaisia ja päällekkäisiä huomionosoituksia.

    Mari: Marin käsitys vastaa pitkälti myös minun luulojani. Nykyinen ruskea kirja on tarpeen päivittää uudistusten vakiinnuttua ja uusien partiopiirien merkkijärjestelmien valmistuttua joka tapauksessa parin vuoden käytön ja soveltamisen jälkeen. Ei vain ollut aikaa odottaa maailman valmistumista tuota vihkosta tehtäessä.

    JYKÄ (partiojohtaja Turusta)

    VastaaPoista
  7. Mannerheim-solki on aatteellinen merkki, eikä lukeudu samaan kategoriaan aktiivisesta puuhastelusta saatavien mitalien kanssa. Vaikka moni mieltää PJ-kurssin juuri aktiivipuuhasteluun kuuluvana osana, on PJ-kurssin suorittaminen osoitus sitoutumisesta.

    Käymällä PJ-kurssin partiolainen hyväksyy ja omaksuu partiotoiminnan keskeisiä teesejä. Johtajuus on yksi näistä. Johtajuus on myös osoitus aktiivisuudesta ja sitoutumisesta. Halusta toimia yhteisten tavoitteiden eteen. Nämä asiat ovat osa partioaatteen ydintä, eikä partiojohtajakurssin suorittamista kannata siis poistaa Mannerheim-soljen perusteluista.

    Lippukunnilla on erilaisia käytäntöjä ansiomerkkien hakemisessa, ja kaikki niistä ovat varmaan oikein. Ansiomerkit ovat hyvä tapa kiittää siitä merkittävästä työstä, mitä nuoret (ja välillä vanhemmatkin) tekevät partiossa. Ansiomerkit ovat myös hyvin konkreettinen tapa kiittää. Jos joku kantaa partiomerkkejä paidassaa vain leveilemisen vuoksi, on mahdollisesti kadottanut kultaakin kalliimman järjestelmämme periajatuksen. Merkkien käyttäminen arvokkaasti niille osoitetulla tavalla on yhtälailla kiitos ja kunnianosoitus sitä kiitosta kohtaan, jota merkin luovuttanut yhteisö tuntee.

    Ilman keskinäistä kunnioitusta partioliike olisi aivan uusian haasteiden edessä.

    VastaaPoista