sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Jokainen partiolainen on parasta mainosta partiolle

Tiedättekö, viime viikon keskiviikkona luottisillassa Raumalla Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Elina Lahtinen oli puhumassa Partion Brändistä ja siitä, mitä itse Brändi oikeastaan on.
Elinan esitys oli ihan mahtava ja avasi ainakin minun silmäni näkemään kovin monia asioita, joita en ollut ollenkaan tajunnut ajatella.

Olen kauan miettinyt, että miten ihmeessä, millä keinoilla partiota ja partiolaisuutta voisi tuoda tehokkaammin esille. Miten kertoa ulkopuolisille, että partio on paljon muutakin, kuin solmujen tekemistä ja mummojen kadun yli taluttamista, ja ei, en tarkoita, etteikö se saisi olla myös noita edellä mainitsemiani asioita. Olen myös miettinyt, että mitä se partio sitten oikeasti on?
Mitä siitä kertoisin ystävälleni, joka ihmettelee, miksi teen partiota ”niin älyttömästi”, miksi haluan lähteä kisoihin, nukkumaan telttaan kun voisin nukkua omassa sängyssäni kotona.

Mitä partio oikeasti sitten on? Hui, siinäpä hankala kysymys! Ainakin näin aikuiselle ihmiselle, joka tavallaan voi itse määrätä sen, mitä partio minulle on, mitä minä haluan tehdä partiossa ja mitä siitä saan? Onko edes tärkeää se, mitä siitä saan?
Minulle partio on laumailtoja, onnistumisen kokemuksia, itsensä kehittämistä, huipputyyppien kanssa toimimista, ja kyllä, sitä paperipartiota aika paljonkin itseasiassa. Ja parasta partiossa on ehdottomasti se, että partiossa kenenkään ei tarvitse olla guru yhtään missään, Kenenkään ei tarvitse onnistua yksin, kaikki saavat opetella ja harjoitella asioita, tehdä yhdessä ja kehittää taitojaan, oppia asioita, joita ei muualla voisi oppia.

Viime keskiviikkona Elina heitti kommentin, että jos me partiolaiset itsekään emme ole ylpeitä harrastuksestamme, vaan vähättelemme sitä, miten kukaan muukaan voisi pitää meitä kiinnostavana harrastuksena. Tärkeintä onkin siis meidän jokaisen rukata omaa käsitystään siitä, mitä partiolaisuus on, keitä me olemme ja miten tuomme sen esille.
Jokainen partiolainen itse on parasta mainosta partiolle, meillä on mahdollisuus olla ylpeitä partiolaisuudestamme tai jättää kokoasia mainitsematta?
Kumman valitsemme?
Olemmeko me itse se tärkein osa brändiä? Luommeko me partiosta ja partiolaisuudesta sellaisen imagon, joka näyttäytyy hyvänä ulospäin? Ja lisää ihmisten haluakuulua meihin, sekä niihin, jotka ovat jo partiolaisia, että niihin, kotka eivät sitä vielä ole?

Haluammeko kasvaa, haluammeko partiosta kiinnostavamman harrastuksen? Haluammeko, että partion vaikutuspiiriin kuuluu yhä enemmän lapsia ja nuoria? Minä ainakin halua!
Siispä.. aion tästä lähin tuoda partiolaisuuttani esille tilanteissa joissa joku ihailee tarmokkuuttani, kehuu organisaatiokykyäni ja muuten kokee, että tartun toimeen. Aion tästä lähin kertoa, että partio on sen mulle opettanut, kuten niin monia muitakin asioita. Aion kertoa, että partio on oikeasti ihan julmetun hauska ja loistava harrastus, jolla on jokin tarkoituskin.

2 kommenttia:

  1. "Keksin" silloin brändi-illassa, että "onnistuminen" saattaisi ainakin olla sellainen tunnehyöty, jonka eri-ikäiset saavat partiosta. Pieni sudenpentu onnistuu leirillä vaikkka veistämään makkaratikun ja iso aikuinen taas onnistuu toteuttamaan jonkun tapahtuman tai projektin.

    Toinen tunnehyöty, joka tuli mieleeni Laajennettuihin ajellessani, oli se, että partiossa saa olla oma itsensä. Ainakin aikuiselle/itselleni se on tärkeää, koska koulumaailmassa ja työelämässä joutuu usein väkisinkin vetämään jonkinlaista roolia.

    Partiossa ainakin minä olen vapaasti voinut aina olla oma (hullu) itseni; rasittavana johtajissa roikkuvana sudarina, näsäviisaana vartiolaisena, joka aamuyöstä ennen kisoja soitti vartionjohtajalleen löydettyään morseaakkosista virheen ja aikuisena vaikkapa laulamalla piirihallituksen kokouksessa tai kirjoittamalla nettiin, mitä kaikkea (kummaa) päässä liikkuu.

    Tässä siis kaksi partioharrastuksesta saatavaa tunnehyötyä, jotka pätevät ainakin aika moneen partiolaiseen: onnistuminen ja oman itsenä oleminen.

    VastaaPoista
  2. -maija on asian ytimessä. Partio-ohjelman nousujohteisuus pyrkii tukemaan myös tätä käyttämällä erilaisia partiokasvatuksen läpäiseviä teemoja. Sudenpentuna makkaratikku ja vaeltajana koko grillikatos. Sudenpentuna laastari sormeen ja vaeltajana avosydänleikkaus.

    Omana itsenä olemiseen liittyy toivottavasti myös kasvaminen lapsena/nuorena ja toimiminen aikuisena muiden aikuisten kanssa. Maijakin on selvästi kehittynyt muiden huomioon ottamisessa, vaikka onkin ollut oma itsensä.

    VastaaPoista