Sloveniasta Mikkeliin – mitä WSYF-ohjelman oppeja voin viedä jässäriin?

Osallistuin viime kesänä Partioliikkeen maailmanjärjestön eli WOSMin maailmankonferenssiin ja sitä edeltäneeseen nuorisofoorumiin (World Scout Youth Forum) Sloveniassa. Sitä edelsi puolentoista vuoden koulutus, jossa meitä uusia delegaatteja valmistettiin maailmankonferenssiin ja nuorisofoorumiin osallistumiseen. 
(Täältä löydät lisätietoa koulutuksen alkumetreiltä)
Tuona aikana tutustuimme SP-FS:n, WOSM:n ja WAGGGS:n rakenteisiin, päätöksentekoon ja ajankohtaisiin kysymyksiin. Osallistuimme mm. kansainvälisten yhteyksien valiokunnan työskentelyyn, partioneuvoston kokoukseen ja WAGGGS:n ja WOSM:n yhdessä järjestettyyn Euroopan alueen konferenssiin Berliinissä kesällä 2013. Koulutuksia pitivät esimerkiksi entiset WSYF-delegaatit, SP-FS:n kansainväliset asiamiehet, WOSM:n maailmankomitean jäsen Karin Ahlbäck ja WAGGGS:n nykyisen maailmanhallituksen varajäsen Heidi Jokinen. 

Nyt olen matkalla Tampereelta kohti Mikkeliä. Edessäni on elämäni ensimmäinen Suomen Partiolaiset-Finlands Scouter ry:n jäsenkokous. Kokoukseen on helppo lähteä turvallisin mielin, koska WSYF-ohjelma antoi minulle paljon oppeja sovellettavaksi myös jässärissä.

Jo esityslistaa selaillessa huomaa, että maailmankonferenssi ja jäsenkokous ovat sisällöiltään varsin samankaltaisia: strategia, talousarvio, henkilövaalit, visio, kaksi/kolmivuotissuunnitelma, suurtapahtumat… Konferenssityöskentely on myös samalaista kuin jäsenkokouksessa: äänestämistä, neuvottelemista, muutosehdotuksen kirjoittamista, konsensuksen etsimistä, verkostoitumista, ehdokkaiden haastattelemista.

Välillä huomaan ajattelevani, etteivät jäsenkokouksen näkemysristiriidat voi olla yhtä pahoja kuin kansainvälisellä tasolla. Järjestössämme kukaan tuskin esittää seksuaalivähemmistöjen osallistumisen partiotoimintaan olevan väärin vedoten oman piirinsä maakuntalakiin, tai on estynyt kommentoimaan maailmanpoliittista tilannetta oman piirinsä aseman takia. Meillä ei tarvitse olla nostamatta liian suurta hälyä ihmisoikeuksista, ettei YK:n ihmisoikeusjulistustakin kevyemmän dokumentin hyväksyminen vaarannu, eikä minun tarvitse ottaa mukaani aikuista miestä varmistaakeni, että tietyn piirin edustaja ottaa minut keskustelussa tosissaan. Aina välillä pitää siis herätä todellisuuteen ja muistuttaa itseään, että Suomessa ongelmat ovat ehkä mittakaavaltaan pienempiä, mutta luonteeltaan hyvin samanlaisia. Toimintaympäristössä on huimia eroja ympäri maan. Arvot ja normit eivät ole universaaleja Suomessakaan. Alueiden tasapaino, nuorten ja vähemmistöjen osallisuus ja päätöksenteon läpinäkyvyys puhuttavat sekä meillä että maailmalla.

WSYF-koulutus ja osallistuminen Euroopan alueen ja maailmankonferenssiin opettivat taitoja, jotka ovat hyvin tärkeitä myös Suomen kontekstissa: Kuuntele. Yritä ymmärtää lähtökohtia, joista keskustelukumppanisi tulee. Älä ajattele oman näkökulmasi olevan ainoa oikea. Älä myöskään esitä sitä valmiina annettavana totuutena, vaan muokkaukselle avoimena raakileena. Selvitä taustat. Tiedä edustamasi tahon aikaisemmat mielipiteet ja kannanotot. Vaihda mielipidettä, jos parempi on tarjolla, ja perustele miksi teet niin. Kysele sekä toista mieltä olevilta että sinua viisaammilta. Muista, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Ole positiivinen. Kanna vastuu päätöksistäsi, mutta myönnä virheesi. Toimi kohteliaasti ja rakentavasti, huomioi vastapuolen tausta ja asema. Lue dokumentit uudelleen ja uudelleen. Ja vielä uudelleen. Näy, kuulu ja ole aktiivinen. Muista, että juuri sinä tunnet partiotoiminnan tarpeet omalla alueellasi – älä unohda kertoa niitä ääneen. Mutta ennen kaikkea muista, että se, mikä toimii meillä, ei toimi kaikilla muilla. Ajattele isosti, ajattele koko liikkeen parasta. 


Maija Santalahti