Jäsärin äSSSSiä; Sääntömuutosesitys, suhmurointia, selkeyttämistä vai sontaa?

Viime päivinä on käyty runsaasti keskustelua siitä, onko Suomen Partiolaisten jäsenkokoukselle esitetty sääntömuutos hyvä vai huono.

L-SP:n delegaatio ei ole muodostanut asiasta lopullista kantaansa, mutta monenlaista keskustelua on käyty ja tullaan käymään, jotta tekisimme mahdollisimman valveutuneen ja hyvän päätöksen.
Päätöksen, joka helpottaa asioita jatkossa. Päätöksen, joka edistää asioita. Luo avoimuutta ja kehittää toimintaa, eikä liiaksi rajoita. 

Ensinnäkin, sääntömuutosesitys voitaneen jakaa ainakin neljään osaan. 

Ensimmäiseen, johon ei ole esitetty mitään muutoksia.
Miksi näin. Onkohan sääntöjä sääntömuutoksen aikana siis tarkisteltu tarpeeksi monipuolisesti?
Olisiko jotain muuta, mitä tässä kohtaa olisi pitänyt huomata/huomioida. Se sääntömuutosprosessi kun sitten jatkossa (joidenkin mielestä ainakin - vaikkei tiedetä, keiden) on niin hankala ja monimutkainen ja kallis (ironiaa).
Olisiko tässä pitänyt pohtia myös jäsenyyteen liittyviä asioita? 

Toiseen, joka sisältää lähinnä teknisiä korjauksia

Kuten sen, että ohjelma muuttuu kasvatukseksi, koulutus vapaaehtoistueksi

Kolmanteen, joka liittyy vaalisääntöön kirjattuun kohtaa, että puheenjohtajalla tulisi olla partiojohtajavaltakirja

Tästä kyseltiin perusteita jo partioneuvostossa ja FiSScin Hanna kyseli niitä nykyiseltä puheenjohtajalta Harriltakin tällä viikolla.
Mitään selkeää näkemystä hallituksella ei ilmeisesti asiasta ole, eivätkä he myöskään ainakaan viime partioneuvostossa myöskään olleet asiasta yksimielisiä.
En siis oikein tiedä, mihin päätös tulisi pohjata. Mutuun? 

Lähtökohtaisesti näin varmasti on, mutta miksi vain pj:n valtakirja kiinnostaisi? 
Ja niin ikävää, kuin se onkin, niin mikään koulutus ei takaa henkilön kyvykkyyttä toimia juuri tiettynä aikana puheenjohtajana.
Entä jos ehdokkaan piirin piirinjohtaja haluaisi estää ehdokkuuden ja peruuttaa valtakirjan? (hei, piirinjohtajilla on sellainen valta, vielä. )
Itse pidän edelleen tätä muutosesitystä ihan absurdina.
Meidän delegaatioissa ympäri maan on niin fiksua porukkaa, että tällainen sääntö tuntuu ihan naurettavalta! 

Neljänteen, joka käsittelee vaalisääntöön liittyviä viittauksia säännöissä.

Tämä lienee se monimutkaisin ja hankalin.
Asioilla on niin monta eri puolta.
Avaan tässä muutaman näkökulman ja ajatuksen, joita meillä on ollut (ja varmasti monella muullakin!).

Ehdokas asettelun sulkemisen hyviä puolia: 
Olisi aidosti hyvä, että pääsisimme vertailemaan ajoissa ehdokkaita, kuulemaan heidän näkemyksiään ja tavoitteitaan. Arvioimaan, millaista johtajaa milloinkin tarvitsemme, millaisia erilaisia johtokolmikoita voisimme saada puheenjohtajistoon ja millaisia hallitusjäseniä?
Millä tavoin kaikkien ehdokkaiden vahvuudet ja heikkoudet tukisivat toisiaan, millainen käsitys ehdokkailla on valtakunnallisen partiotoiminnan edistämisestä, miten ovat sitoutuneet strategiaan, miten ymmärtävät eri toimintaympäristöjen haasteet tai muut erilaisille ihmisille tärkeät asiat .

Tehdäänkö kärpäsestä härkänen?
Ne, jotka Kouvolassa kokivat aidosti puskista tulleen viime hetken ehdolle asettumistilanteen (tilanteessa, jossa ehdokkaita kuitenkin entuudestaankin oli runsaasti) ja osa heistä jo sitä pari vuotta aiemmin sattuneen kv-asiamiesvaalin ovat syystäkin edelleen hiukan pöyristyneitä, ja kummissaan, mitä taphtui. 
Mutta hei!
Nyt ois kyllä jo aika päästä siitä yli. Sellaisia tilanteita kun ei järin usein kuitenkaan ole ollut. 

Miksi ihmeessä nousukiidossa olevan järjestön kärkipestit eivät iske? 
Missä on vika, kun ehdokkaita ei ole edes yhtä jokaiseen pestiin?
Ihan oikeasti?
Meitä on noin 60 000 partiolaista, aivan uskomattomia, toinen toistaan upeampia johtajia ja meille ei ole ehdokasta jokaiseen pestiin, edes yhtä?
Tilanteessa, jossa meillä menee paremmin, kuin vuosiin! 

Mitä riskejä ehdokasasettelun sulkemiseen liittyy? 

Entäpä, jos ehdokasasettelu olisi suljettu tänään?
Emme edes tietäisi ennen huomisaamua (jos silloinkaan), että meillä ehkä on yksi ehdokas jo olemassa nyt auki olevaan vpj-pestiin. 
Mietihän kuka olisi mielestäsi kammottavin vaihtoehto ja ajattele hänet siihen (nyt saa hetken olla ikävä, vaikka oikeastihan me tullaan kaikkien kanssa toimeen, tuetaan kaikkia, eikä meillä ole juuri edes näkemyseroja). Oikeasti, mieti hetki.
Se voisi olla realismia, että näin olisi. Koko ensi viikko kiukuteltais, että kannattaako lähteä Mikkeliin todistamaan kaameutta.
Vaikutusmahdollisuutemme olisivat nollat. Alettaisko väsämään ylimääräistä jäsenkokousta?
Ummistettaisiinko silmät? Itkettäiskö ja sisulla selvittäis kolme vuotta? Vai mitä tehtäis? 

Pakottaisko aikaisempi DL ne ehkä-mahdollisesti-kenties jossain piilevät "mustat hevoset" aiemmin esiin? 
Viime tingan ihmisenä voin sanoa, että DL:ssä on jotain hurjan tehokasta, innostavaa ja mieletöntä.
Kai se voisi.
Mutta tekisikö se niin?
Kai se on kiinni ihmisestä?
Hoidettaisiinko me tällä oiretta vai syytä?
Mitä ne todelliset syyt viivyttelyyn voisivat olla?
Pelko häviöstä?
Itse olen sitä mieltä, et jos ei uskalla asettua ehdolle häviön pelossa ei kannata edes harkita pj, vpj, tai hallituspestejä.
Niissä pesteissä kun saattaa törmätä aika paljon isompiin juttuihin, joiden aikana joskus saattaa jopa toivoa, että olisi vaalin hävinnyt (niin isot pojat ja tytöt ovat joskus salaa kertoneet). 

Saataisiinko jollain muulla mallilla toimivampi, vähemmän rajoittava lopputulos? 

Vaalitoimikunnalle selkeämmät tavoitteet, tehokkaampi raportointi, aidompi arviointi?
Mitä muuta se voisi olla? 

Onhan muissakin vaaleissa määrätty päivä, jolloin ehdokasasettelu päättyy, miksei partiossa? 

Niin. On sitten kyseessä kunnallis- tai kirkollisvaalit, eduskuntavaalit tai pressanvaalit, jossain kohtaa se ehdokasasettelu sulkeutuu. Ja se on reilua äänestäjiä kohtaan! 

Entä mitä eri malleja SPH on miettinyt päätyessään ehdottamaan tätä mallia?
Mielelläni kuulisin avattuna hallituksen toimesta myös jo ennakkoon sitä, miten eri järjestöjen vaalisääntöjä on peilattu, mihin hallituksen lopullinen esitys pohjautui ja mistä se sai alkunsa.
Partioneuvosto on tästä lausunut, ja siksi itselläni on tästä toki käsitys, mutta ainakaan en muista, että olisin kuullut verrattavan eri järjestöjen malleja, niiden plussia ja miinuksia.

Koita tästä nyt sitten ottaa selvää ja muodostaa kantaa.
Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta mitä jäsenkokous päättää?
Ainakin omaan, lopulliseen päätökseeni vaikuttaa paljon se, miten nämä asiat esitellään.
Samalla toivon, että tekniset muutokset hyväksytään erillään vaalisäännöstä.

Lopuksi vielä yhden suuresti ihailemani - valtakunnallisesti varsin tunnetun partiopersoonan ajatuksesta muovautunut oma ajatus; Edes säännöillä emme ehkä aina pysty estämään tyhmiä päätöksiä.