maanantai 20. toukokuuta 2013

Varoitus: Sisältää avautumista. Joskus vaan on niin vaikea kestää egoilua.

Tää kevät on ollut melkoisen vauhdikas ja siihen on mahtunut monenlaista tekemistä, monenlaisia mielipiteitä, monenlaisia toiveita, monenlaisia näkemyksiä ja monenlaisia lopputuloksia, monenlaisia onnistumisia, uusia tuttavuuksia, uusia elämyksiä. Mahtia!

Tän kaiken keskellä mua on ärsyttänyt ihan hurjasti yks asia, josta avaudun nyt.
Nimittäin egoilu. 
Itsensä korostaminen tilanteessa jossa siitä on hyötyä ja vastuun pois vierittäminen muualle, kun homma ei etene.
(Mietin kyllä, et onko tästä tarpeellista kirjoittaa, mut teksti sisältää myös mun henkilökohtaisen lupauksen ja kaipa sitä saa joskus hiukan purnatakin? Ja tähän oon törmännyt aika monta kertaa, monessa eri tilanteessa, siispä herättelen hiukan meitä kaikkia :) )

Mun on pakko myöntää, että joskus olen todella huono ihminen, enkä kestä sitä että asiat ei etene tai niissä otetaan takapakkia. Enkä ainakaan kestä sitä, että egoilu on tärkeämpää, kuin johtaminen, ohjaaminen tai tekeminen.En vaan kestä. Piste.
Enkä oikeastaan ole siitä edes kamalan pahoillani.
Voisko egoilut tehdä jossain muualla?
Joo, partiossa saa koittaa rajojaan turvallisesti, täällä oppii paljon uutta ja täällä saa epäonnistua.
Mutta eikö niitä egoiluja vois egoilla muualla? Ihan oikeasti.
Mitä me voitais tehdä sen eteen, että sisäistettäis taas paremmin se, että kukaan ei partiossa voi onnistua, eikä tarvikaan onnistua, yksin?
Musta sitä paitsi yhdessä onnistuminen on ihan himputin kivaa! Ja epäonnistumisia on kivempi surra yhdessä ku yksin.
Ainakin mun partiossa asiat tehdään yhdessä- onnistuen tai epäonnistuen, mutta yhdessä ja viime kädessä totta kai johtajat kantavat vastuun kaikesta.
Joskus sitä sontaa pitää kantaa enemmän, toisinaan vähemmän. Silti väitän, että lopputulos on plussalla ja paljon. Pääosin kun partiolaiset on kovin kilttejä ja johtajatkin päästetään vähällä. (Tää ei varsinaisesti oo kehoitus alkaa heittää sontaa lisää, ei oo pakko  ;) )

Ja tiedän itsekin syyllistyväni ylilyönteihin, en todellakaan kiellä sitä.
Mut mä lupaan nyt, että  pyrin toteuttamaan egoilu- ja pätemistarpeeni muualla ku partiossa. Ja mulle saa kertoa, jos en siinä onnistu. Ugh!






3 kommenttia:

  1. Joku on vissiin suututtanu piirinjohtajan jollain tavalla, kun tällaista pitää kirjoitella...

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä. Toisille partio tarjoaa hyvän alustan oman egon ja itsetunnon pönkittämiselle. Valitettavasti. Mielellään kuulisi tämän konkreettisen tapauksen, josta ajatus tähän kirjoitukseen lähti :).

    VastaaPoista
  3. En onneksi enää ees muista :)

    Mutta miksi sitä egoa pitää pönkittää niin holtittomasti partiossa? Eikö oikeasti ole muita kanavia?

    VastaaPoista