Etsin tänään paniikissa erästä tavaraani kaikkialta, jopa yhdestä häpeäpilkustani, kotini säläkaapista, se on siis oikeasti pahin koskaan näkemäni säläkaappi ja varsinkin pikasiivouksien aikana sen sisältö vaan kasvaa ja kasvaa..
Säläkaappini ylin hylly on pyhitetty kynttilöille, ja tuikuille. Ja tänään siltäkin hyllyltä etsiessäni löysin sieltä erän käsintehdyn sinisen kynttilän.
Välittömästi tuli hymy huulille ja tosi iloinen olo, vaikka muuten päivä oli ollut tosi raskas ja ikävä.
Tämän kynttilän tarina on sellainen, että sain sen jokunen aika sitten(taitaa siitä olla jo jokunen vuosikin) yhdeltä raumalaisen lippukunnan edustajalta, kiitoksena siitä, että olin heitä auttanut, kisoihin, tai merkkien toimittamisiin tai johonkin se liittyi. Asia oli mielestäni tosi pieni, enkä todellakaan olisi siitä mitään kiitosta odottanut, en tottavie!
Mutta voi, miten tuo kiitos lämmittikään,niin paljon, että edes minä, kynttilöiden suurkuluttaja en ole tuota kynttilää vieläkään malttanut polttaa ja nytkin se pelasti huonon päivän.
Miten pienistä asioista sitä voikaan taas saada voimia jaksaa ja hymyillä :)
Kiitos kynttilän antajalle, ieläkään en tuota kynttilää malta polttaa, mutta aion luvata, että itsekin yritän useammin kiittää toisia asioista, joita he tekevät, omalla vapaa-ajallaan, omana harrastuksenaan, omien vahvuuksien ja heikkouksiensa kanssa, omina itseinään, parhaansa antaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti