torstai 5. toukokuuta 2011

Rohkeutta olla eri mieltä

Viime syksynä Maija kirjoitti, että piirihallitustyöskentely on mankeloinut hänestä diplomaatin, joka useimmiten hakee ratkaisuja, joista useimmat voisivat olla samaa mieltä ja toivoo, että kenellekään ei tulisi paha mieli. Minä sen sijaan taidan olla usein eri mieltä ja sanon sen ääneen. Minun tarvitsee kuitenkin tunnustaa, että se ei ole useinkaan kovin helppoa. Eri mieltä oleminen vaatii rohkeutta, pahan mielen sietämistä ja toisen kunnioittamista: Kun tekee yksin päätöksen, ei tarvitse kuunnella kuin itseään ja omia tuntemuksiaan, mutta kun päätös tehdään yhdessä, siihen pätevät erilaiset säännöt: Silloin enemmistön kanta määrää ja kaikkien tulee ymmärtää, että päätökseen tulee sitoutua. Samaan aikaan jokaiselle tulisi suoda oikeus olla eri mieltä ja sitä mielipidettä tulisi kunnioittaa.


Huhtikuussa osallistuin MOD-kurssille, jossa pääsi tarkastelemaan omia arvojaan ja omaa suvaitsevaisuuden astetta. Mietimme myös, mistä kulttuuri muodostuu. Totesimme kulttuurin sisältävän arvoja ja normeja, joita yllä pidetään tietyin rituaalein. Niitä, jotka eivät noudata kultturin normeja tai eivät jaa kulttuurin arvoja, ei katsota hyvällä. Niitä pidetään "rosvoina", jotka joutuvat ansaitsemaan paikkansa uudelleen ryhmän tai yhteisön jäsenenä rikottuaan vallitsevia normeja. Koulutuksen aikana en voinut olla miettimättä, miten hyvin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä suvaitaan partiossa. Joudun toteamaan, että ei kovinkaan hyvin. Kuvittelemme, että olevamme enemmän samanlaisia kuin oikeasti olemmekaan ja vaadimme myös jossain määrin samanlaisuutta. Kun yhteisö tai järjestö on suuri, näkemyksiä on varmasti useita ja jokaiseen niistä sisältyy totuuden siemen. Siksi sisäinen kukkahattutätini kannustaa kaikkia olemaan tarvittaessa eri mieltä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti