Saako kysyä?

Edellisessä blogikirjoituksessani avasin omia tuntojani jäsenkokouksen aiheista. Reaktioista päätellen ilmeisesti tässä vaiheessa, kun delegaation kanssa on ehditty tapaamaan vasta kerran, pitäisi jokaisella delegaatilla olla jo omat vahvat mielipiteet. Minulla ei kuitenkaan ole, ja toin sen avoimesti esille. Näin ei kuitenkaan ”jäsenkokousetiketin” mukaan ilmeisesti saisi olla?  Pitäisikö tietämättömyys salata?  Jäsenkokouskiimaa ilmassa?

Olen yrittänyt muodostaa kokonaiskuvaa. Lukenut jäsenkokousmateriaalit sekä muiden delegaatioiden blogeja. Sääntöasia selvästi pohdituttaa ja Pohjanmaan ja PäPan ehdotukset varaventtiileistä kuulostavat maailaisjärjellä ajateltuna mahdollisilta ratkaisuilta, en kuitenkaan ole laki-asiantuntija, joten haluaisin konsultoida nämä asiat paremmin hallitsevia ennen mielipiteen muodostamista. Ehdokkaista tunnen kaksi kolmesta, ja tuntemani ehdokkaat tiedän hyviksi tyypeiksi. Kolmatta ehdokasta en tunne lainkaan, enkä ole nähnyt häneltä mitään kampanjaa, joten miten voisin tietää onko hän hyvä? Mikkelissä toivottavasti tiedän, kun pitäisi olla mahdollista tavata ehdokkaat ja keskustella heidän kanssaan. Sen perusteella pystyy muodostamaan lopullisen kuvan siitä, ovatko he sopivia juuri niihin pesteihin, joihin he hakevat.

Toivottavasti tämä avasi hieman perusteluita siihen, miksi edellinen kirjoitukseni sisälsi niin monia kysymysmerkkejä ja miksi uskon, että löydän niihin vielä vastaukset Mikkelissä, jonka pohjalta pystyme YHDESSÄ rakentamaan parempaa maailmaa, sekä tietty Suomen Partiolaisia.


Juho Keitaanniemi
L-SP:n delegaatti