Tämä kirjoitus on lähinnä omaa pohdintaani, ajatuksiani ja
mutinaani.
Koin vahvasti piirimme jäsenkokousdelegaation puheenjohtajana, että tämä
kirjoitus pitää kirjoittaa, niin paljon asioilla nyt (myös L-SP:n näkökulmasta)
spekuloidaan ja vaaditaan kannanottoa.
Luulen, että
valtaosa tämän blogin lukijoista on seurannut jäsenkokoustouhuja sosiaalisessa
mediassa jo tätä ennen, jos kuitenkin olen epäselvä tai tämän jälkeen jää
kysymyksiä, kysykää, kommentoikaa ja haastakaa! Oikeasti.
Spekulaatioita ja
tunteen purkauksia jokainen saa lukea facebookista vaikka kuinka, mutta koitan
nyt hiukan vastata syytöksiin/väitteisiin, joita piirimme delegaatiota kohtaan
on annettu ja samalla avata ajatuksiamme. Toivottavasti muut delegaattimme täydentävät/kommentoivat
jos tulee lisättävää :)
Mitäs sitten oikein tapahtui?
Kaikkea en tiedä. Tässä vilpitön näkemykseni siitä, miten jäsenkokoustouhut
näyttäytyivät meille lounaissuomalaisille. Tämä näkemys ei varmasti ole koko
totuus ja itsekin sitä joissain kohdissa "kaunistelin", sillä kukaan
ei hyödy mitään siitä, että tarkoituksella revitään jotain rikki.
Perjantaina
saavuimme Kouvolaan
Olimme matkalla
pitäneet delegaation kokouksen, jossa kävimme läpi sitä, mitä tuntemuksia
toinen vaalitentti oli herättänyt. Mietimme sitä, kenen/keiden takana olisimme,
mutta totesimme, että haluamme vielä katsoa lauantaisen vaalitentin ja
mahdollisesti käydä keskustelua ehdokkaiden ja muiden delegaatioiden kanssa.
Olimme valmistautuneet mielestäni kohtalaisen hyvin; seuranneet vaalitentit ja miettineetmeidän
mielestä tärkeitä piirteitä/ominaisuuksia, jotka puheenjohtajistotriolla tulisi
olla (ne löytyvät täältä: http://salkunpohjalta.blogspot.fi/2012/11/kouvola-oletko-valmis.html)
Perjantai-lauantai välisenä yönä hiukan ennen kahta sain kuulla, että Harri
Länsipuro on asettunut ehdolle puheenjohtajaksi. Koska olen tosi huono
peittämään tunteitani/ajatuksiani ja koska mielestäni on reiluinta olla
rehellinen etsin Harrin heti käsiini ja kerroin olevani pettynyt siihen, että
hän tekee päätöksen/julkaisee sen hotellin baarissa yöllä yhden jälkeen,
erityisesti siitä syystä, että hän on itse arvostellut kaksi vuotta sitten
käytyjen IC-vaalien viimehetken ehdolle asettumisia (olin kyllä mielestäni
silti ihan korrekti, ei hätää lounaissuomalaiset ;) ). Lisäksi mua kummastutti
se, ettei piirimme kanssa vuosia yhteistyötä tehneen piirin johtaja informoinut
minua ennakkoon asiasta. Pelattiinko mut pois keskusteluista, koska L-SP:llä oli
ehdokkaita vaikka kuinka, vai siksi, että olen (nuori) nainen. En tiedä, oliko
syy kumpikaan (tuskinpa), mutta niitä mietin pitkään.
Lauantai - tunteiden vuoristorata
Seuraavana aamuna informoin delegaatiotamme muuttuneesta tilanteesta (osa asian
oli facebookista bongannutkin). Harrinkin kanssa keskustelimme
lauantaiaamuna ja Harri pahoitteli vilpittömästi käytösmalliaan, mutta samalla
totesi, ettei meidän tarvitse pitää häntä vaihtoehtona. Minulle tuli hyvin
selkeästi olo, että homma on jo taputeltu "muualla", meitä ei
tarvita.
Lauantaina PäPa ehdotti ehdokasasettelun
sulkemista, me emme tätä
kannattaneet, vaikka toki olimme kiukkuisia "mustista hevosista",
mutta koimme, et peli oli jo menetetty, mitä mikään enää muuttaisi? Eikä
se ehdokasasettelun sulkeminen kai ollut sääntöjenkään mukaan
mahdollista.
Lauantain aikana mulle alkoi valkeamaan, että mitään keskusteluita oli turha
käydä kenenkään kanssa. Kantoja ei joko kerrottu tai jos kerrottiin niin ei
ainakaan perusteluja. Vaalitentti ei tuonut eroja esiin ja ainakin L-SP:n
delegaatio käytti tosissaan aikaa miettiessään, keitä äänestää. Siitäkin
huolimatta, että peli tuntui olevan jo "selvä". Me halusimme äänestää
parhaita mahdollisia, ja olla sinut päätöstemme takana.
Päätimme myös peräänkuuluttaa reilua peliä, sillä meistä oli erityisen
epäreilua jo mukana olleille ehdokkaille se, että viime metreillä tuli uusia
ehdokkaita.
"Julkilausumamme", jonka kirjoitimme lauantai-iltana löytyy
täältä http://www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/uutiset/17-11-2012_l-spn_j%C3%A4senkokousdelegaatio_per%C3%A4%C3%A4nkuuluttaa_reilua_peli%C3%A4
Kuulimme myös myöhään lauantai-iltana Harrin itse pohtineen itselleen
varajohtajaa, mietimme hetken jopa koko paletin sekoittamista totaalisesti.
Totesimme kuitenkin, että emme halua niin toimia, koska se ei meistäkään ole
reilua. Jossain kohtaa yöllä kuulimme, että Harri käy keskusteluja nuoren
naisen kanssa, joka saattaa ehdolle asettua. Ja totesimme, että erityisen
tärkeää (kuten omissa valinnoissammekin korostimme) on se, että työpari on
toimiva. Emme myöskään nähneet vaihtoehtona kahta noin 50-vuotiasta miestä.
Sunnuntaina -
sääntömuutos, iloja, vaaleja ja pettymyksiä
Sunnuntai olikin
sitten (taas) päivä, jolloin en oikein ymmärtänyt, missä mennään.
Sääntömuutos, jota L-SP oli ajanut alusta alkaen meni
läpi, kiitos resoluutiotyöryhmän upean kompromissiehdotuksen, joka mielestäni
toi esille sen, että asiaa olisi alunperinkin viedä aktiivisemmin laajemmalle
porukalle.
En ikinä olisi uskonut, että näin hyvää kompromissiehdotusta saisimme ja sieltä
se tuli ja meni selkeästi läpi. JEE! Se oli suuren suuri voitto! Askel
kerrallaan kohti parempaa partiota.
Vaalit olikin sitten ihan toinen juttu.
Kuten olin arvellut, Harrilla oli tuki, jota emme saaneet horjutettua
keskusteluissa ja Harri valittiin järjestön
pjksi.
Mä olin vihainen, pettynyt ja saman tunteen taisi jakaa koko
delegaatiomme.
Ajatukseni voinee kiteyttää vaikka näin: "Miten on mahdollista, että muita
ehdokkaita on prässätty viikkotolkulla? Miksi mä pakotin delegaatiomme
seuraamaan vaalitenttejä, kun siitä ei ollut mitään apua? Miksi me käytettiin
järjettömästi aikaa pohdintoihin, jos lopputulos oli tää? Miksi ihmisiä, jotka
on tehneet enemmän, kuin keltään voi odottaa saa kohdella näin? Kohdellaanko
nyt toisia kunnioittavasti niin kuin juuri kunniapartiolaiseksi kutsuttu Doris
"Dodo" Stockmann kehoitti. Millainen pj me nyt oikeasti saadaan? Mikä
on Harrin käsitys järjestöstä? CV ei vakuuta tältä osin. "
Sitten
sirryttiin vpj-vaaliin
Ninni, jonka kanssa Harri on käynyt keskusteluja asettuu ehdolle, halusimme
kuulla häntä edes hiukan. Saimme 5 min kokoustauon.
Delegaatio ei ehtinyt muodostamaan kantaansa, näkemyksemme kaikessa nimittäin
oli, että keskustelemme, kunnes olemme yksimielisiä, mitään delegaatiokuria
meillä ei ollut). Totean delegaatiollemme, että kukin äänestää omantuntonsa
mukaan, joko Muppea (josta tiedetään edes jotain) tai Ninniä (joka olisi Harrin
toive). (Koimme, että Heidi-Jupo pari olisi ollut toimiva, mutta nyt kun pj:nä
oli noin 50-vuotias halusimme jotain muuta).
Toisella kierroksella kantamme on selvä ja äänestämme Ninniä, joka mielestämme
tuo ohjelman osaamista puheenjohtajistoon ja ymmärtää/tietää ne haasteet, joita
ohjelman jalkautuksessa on. Tiedämme Ninnin myös tehokkaana ja aikaansaavana
tyyppinä.
Valtterin valinta pn pj:ksi oli ainut selkeä vaali, ainut
vaali, jossa ei ole sijaa jälkipuheille.
Kahtiajako?
Taas ollaan
tilanteessa, jossa jäsenistö on jakaantunut, kompromisseja ei oo edes koitettu
hakea. Se ois varmasti löytynyt, jos olis haluttu, olishan? Ainakin mä uskon
siihen. Löytyihän kompromissi myös sääntöesitykseen.
Meille oli ihan
selvää, että sitoudumme yhdessä tehtyyn päätökseen, on se mikä tahansa. Ja niin
aiomme tehdä. Mutta edelleen haluamme peräänkuuluttaa sitä reiluutta ja
arvojenmukaista toimintaa.
Me haluamme aidosti ja oikeasti rakentaa yhteistä järjestöä, yhdessä, kaikkia
kuunnelleen.
Jos kukaan on tulkinnut mitään sanomistani/delegaatiomme sanomista loukkaavana
olen vilpittömästi pahoillani! Se ei ole ollut tarkoituksemme. Ei todellakaan!
Olemme pettyneitä ja vielä tänäänkin olemme käyneet keskustelua siitä, että
olisi ollut reilua, että olisimme saaneet olla mukana pohdinnoissa etukäteen,
että olisi ollut reilua, että valittuja johtajia olisi grillattu samoin, kuin
muita. Koemme, että me emme oikeasti kukaan tiedä, mitä nyt saimme. Ja koemme,
että istuvia puheenjohtjia kohdeltiin uskomattoman huonosti! Mutta kestämme tämän, eikä meillä ole
pienintäkään syytä/halua olla hankalia/asettua poikkiteloin. Yhdessä eteenpäin
tässä mennään.
Mutta! Toimintamalleja meidän oikeasti pitää muokata ja arvioida
kriittisestikin. Emmehän ole myymässä arvojamme?
L-SP saavutti kokouksessa suuren tavoitteensa, sääntömuutos meni läpi ja
neuvoston koko tulee kasvamaan. Avoimuus lisääntyy, keskustelu lisääntyy ja
partio varmasti voi taas paremmin.
Me olemme tyytyväisiä siihen, että jäsenkokous sai tehtyä ison päätöksen,
annettua upean julkilausuman ja käytyä keskustelua. Ensi kerralla kun ollaan
vielä reiluja toisiamme kohtaan, niin kyllä se tästä.
Delegaatiostamme vielä hiukan
Delegaatiomme on ainut asia, josta olen ylpeä viikonlopun jäljiltä. Meillä oli
tosi hyvä yhteishenki, kaikki osallistuivat keskusteluihin. Kävimme
keskusteluja monelta eri näkökulmalta, ajattelimme järjestön etua, emme vain
omaamme. Halusimme löytää kompromisseja, mutta niihin ei kyllä valitettavasti
tilaa löytynyt.
Joku väitti meidän hävinneen ja odottaneen vain muiden pelatessa. Se ei pidä
paikkaansa, me mietimme jo seurauksia ja niiden negatiivisuuden
minimointia.
Tämä delegaatio on mielestäni piirimme ylpeyden aihe, en ole oikeasti ehkä
koskaan saanut "johtaa" niin hyvää porukkaa! Hyvin valittu
syyskokous!
Korostan nyt vielä kerran, että olen kovin tunteellinen ihminen ja kerroin nyt
aidosti fiiliksiäni, niiden tarkoitus ei
ole loukata ketään ja olen oikeasti aina valmis keskustelemaan näkemyksistäni.
Ne eivät ole kiveen hakattuja!