Helluintaita ja Kaatuneiden muistopäivää voi rauhoittua viettämään vaikka tietokoneelle, kun aurinkokaan ei tällä hetkellä paista. Kulunut viikko on pitänyt sisällään monenlaisia muutoksia: Nipan läksiäisiä vietettiin torstaina, uusi toiminnanjohtaja Kalle-Pekka tutustui samalla yhteistyötahoihin ja heidän edustajiinsa. Kesä tuli kertarysäyksellä, reilu viikko sitten oltiin vielä vahvasti kevään puolella.
Piirihallitus osallistui luonnollisesti Nils Grönbergin läksiäisiin. Itse saavuin paikalle iltapäivän loppupuolella, mutta sain kuulla, että päivä oli ollut Nipan näköinen ja tunnelma toimistolla oli välitön ja jäähyväisistä huolimatta iloinen. Jäähyväiset eivät tässä kohtaa tunnu niinkään lopullisilta, kun Nipa kuitenkin jatkaa L-S Partiosäätiön asiamiehenä ja tulemme häntä niissä merkeissä tapaamaan varmasti jatkossakin.
Nipa sai kuulla monesta suusta kiitokset kuluneista vuosista tuon torstain aikana. Menneitäkin muisteltiin, mutta silti katseet ovat vahvasti suunnattuina tuleviin haasteisiin - tästä hyvänä osoituksena oli, että nykyinen toiminnanjohtajamme seisoi tukevasti Nipan vierellä ja vakuutti pyrkivänsä hoitamaan tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä on siis hyvä jatkaa!
Piirillämme on edessään suuria projekteja ja isoja haasteita. Projekteja suunnitellaan ja tehdään suurella sydämellä. Välillä rapatessa roiskuu ja välillä joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole kaikkien mieleen tai kaikkien mielestä juuri niitä oikeita. Mukavuusalueelta täytyy toisinaan poistua tulosten saavuttamiseksi.
Olet saattanut kuulla mietelauseen "Jos et tiedä, mutise. Jos olet lirissä, delegoi.". Piiriluottiksilla on jostain syystä taipumus koota itselleen pitkähköä tehtävälistaa. Halutaan hoitaa pyydettyjä juttuja sovitussa ajassa, mutta koska vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, aika toisinaan loppuu. Delegoinnista puhutaan paljon, mutta kuitenkaan ei haluta tai uskalleta pyytää apua tarvittaessa. Ei edes uskalleta mutista.
Toivoin eilisessä koulutuksen yhteistyöpiiripalaverissa, että uskaltaisimme sanoa ääneen, jos jokin asia on epäselvä. Johtuneeko siitä, että itselleni useat asiat ovat epäselviä, minun on uskallettava kysyä ääneen kun en jotain ymmärrä. Pelottavan usein tällaiseen "tyhmään kysymykseen" ei olekaan yksiselitteistä vastausta. Kuitenkin oletetaan, että vastaus on kaikille selvä. Kukaan ei edes mutise.
Ihmiset vaihtuvat, asioita tehdään uusilla tavoilla, on uskallettava hypätä pois vanhoista laatikoista, jotta kehitystä tapahtuu. Kuitenkaan ei pidä unohtaa, että vanhoissakin käytännöissä voi olla säilyttämisenarvoisia osia. Pitää olla rohkeutta kysyä: "Miksi tämä on tehty aina näin?" ja jaksaa kuunnella vastaus loppuun. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Paitsi joskus. Joskus kesäkin tulee yhdessä päivässä.
Piirihallitus osallistui luonnollisesti Nils Grönbergin läksiäisiin. Itse saavuin paikalle iltapäivän loppupuolella, mutta sain kuulla, että päivä oli ollut Nipan näköinen ja tunnelma toimistolla oli välitön ja jäähyväisistä huolimatta iloinen. Jäähyväiset eivät tässä kohtaa tunnu niinkään lopullisilta, kun Nipa kuitenkin jatkaa L-S Partiosäätiön asiamiehenä ja tulemme häntä niissä merkeissä tapaamaan varmasti jatkossakin.
Nipa sai kuulla monesta suusta kiitokset kuluneista vuosista tuon torstain aikana. Menneitäkin muisteltiin, mutta silti katseet ovat vahvasti suunnattuina tuleviin haasteisiin - tästä hyvänä osoituksena oli, että nykyinen toiminnanjohtajamme seisoi tukevasti Nipan vierellä ja vakuutti pyrkivänsä hoitamaan tehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Tästä on siis hyvä jatkaa!
Piirillämme on edessään suuria projekteja ja isoja haasteita. Projekteja suunnitellaan ja tehdään suurella sydämellä. Välillä rapatessa roiskuu ja välillä joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole kaikkien mieleen tai kaikkien mielestä juuri niitä oikeita. Mukavuusalueelta täytyy toisinaan poistua tulosten saavuttamiseksi.
Olet saattanut kuulla mietelauseen "Jos et tiedä, mutise. Jos olet lirissä, delegoi.". Piiriluottiksilla on jostain syystä taipumus koota itselleen pitkähköä tehtävälistaa. Halutaan hoitaa pyydettyjä juttuja sovitussa ajassa, mutta koska vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja, aika toisinaan loppuu. Delegoinnista puhutaan paljon, mutta kuitenkaan ei haluta tai uskalleta pyytää apua tarvittaessa. Ei edes uskalleta mutista.
Toivoin eilisessä koulutuksen yhteistyöpiiripalaverissa, että uskaltaisimme sanoa ääneen, jos jokin asia on epäselvä. Johtuneeko siitä, että itselleni useat asiat ovat epäselviä, minun on uskallettava kysyä ääneen kun en jotain ymmärrä. Pelottavan usein tällaiseen "tyhmään kysymykseen" ei olekaan yksiselitteistä vastausta. Kuitenkin oletetaan, että vastaus on kaikille selvä. Kukaan ei edes mutise.
Ihmiset vaihtuvat, asioita tehdään uusilla tavoilla, on uskallettava hypätä pois vanhoista laatikoista, jotta kehitystä tapahtuu. Kuitenkaan ei pidä unohtaa, että vanhoissakin käytännöissä voi olla säilyttämisenarvoisia osia. Pitää olla rohkeutta kysyä: "Miksi tämä on tehty aina näin?" ja jaksaa kuunnella vastaus loppuun. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Paitsi joskus. Joskus kesäkin tulee yhdessä päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti